Väkivalta parisuhteessa

"Lyökää vaan mua, lyökää vaan mut mä nousen tuhat kertaa, tuhat kertaa ja vielä kerran uudestaan".

Näin laulaa Kristiina Wheeler kappaleessaan Tuhat kertaa. Hyvä biisi muuten, kannattaa ehdottomasti kuunnella!

Halloween on kujeiden ja kepposten aikaa. On hauskaa pelotella toisia ihmisiä ja tehdä jotain jännittävää. Joillekin ihmisille pelko on kuitenkin jokapäiväistä.

Väkivalta parisuhteessa on vaiettu ja häpeällinen aihe. Sitä tapahtuu, mutta siitä ei puhuta.

Se hävettää ja jos toinen kysyy, mistä olet saanut ruhjeita kasvoillesi, monet valehtelevat sanoen kaatuneensa ja iskeneensä kasvonsa vaikka pöydän nurkkaan.

Miksi kyseinen aihe hävettää, koska eihän vika ole uhrissa?

Miksi suhteen pinta pitää saada näyttämään ulospäin kiiltävältä ja täydelliseltä, että eihän tässä mitään hätää ole vaikka hätä olisikin ja suuri?

Vai onko kyse enemmän pelosta, pelko siitä jos kumppani saa tietää että on mennyt kertomaan ulkopuolisille mitä suhteessa todellisuudessa tapahtuu?

Väkivaltaa ei ole pelkästään fyysinen väkivalta, vaan henkinen satuttaminen on väkivaltaa yhtä lailla. Vaikka kummankin tyyppinen väkivalta on yhtä hirveää, niin omasta kokemuksesta henkinen on paljon pahempaa. Sanat jättää arvet sydämeen, mutta arvet iholla usein ajan mittaan paranee. Olenkin kirjoittanut tänne aiemmin suhteestani narsistin kanssa, jossa henkistä väkivaltaa koin lähes päivittäin. Lutun voi lukea alla olevasta linkistä:

Narsistin kanssa parisuhteessa

Miten sitten selvitä kokemastaan väkivallasta tai päästä eroon suhteesta jossa toinen satuttaa? Mielestäni ensimmäinen askel on tiedostaa tilanteen vakavuus ja ruveta tekemään töitä sen eteen, että tilanteesta pääsee pois. Alistuminen ja rooliinsa "tyytyminen" on pahin virhe, koska ketään ihmistä ei saa satuttaa. Henkisesti eikä fyysisesti.

Jos puhuminen kumppanin kanssa ei auta tai muuta tilannetta, on tärkeää kertoa asiasta ulkopuolisille. Kuten perheelleen tai ystäville tai ottaa yhteyttä ammattiauttajaan.

Yhteydenottoa voi tosin pahentaa se, jos kumppani kyttää sinua koko ajan, etkä pääse häntä pakoon, mutta en usko että kukaan ihmistä pystyy täysin vartioimaan 24/7.

Ehkä vaikein kohta siinä tilanteessa missä tuhoisa suhde pitää jättää taakse on se, että itsestä täytyy tehdä kylmä. Siinä mielessä, että varsinkin narsistiset persoonat ovat erittäin taidokkaita manipuloimaan toista ihmistä ja pitämään otteessaan.

Ex-kumppanikin uhkasi monta kertaa tappaa itsensä, jos jätän hänet.

Tämä oli kuitenkin vain kiristystä. Ei hän mitään itselleen tehnyt.

Ei ole helppoa olla kylmä ja yrittää unohtaa toinen, varsinkin jos yhteistä historiaa on ehtinyt tulla tovi jos toinenkin, mutta joskus rakkauden edelle on laitettava oma itsensä ja terveytensä, jos haluaa joskus olla vielä kokonainen ihminen.

Mitä vielä tulee väkivaltaan, niin myöskin sekin on väärin jos nainen lyö miestä.

Puhuin yksi päivä erään ystäväni kanssa juuri tästä, että vaikka on erittäin väärin, raukkamaista ja vihaksi pistävää jos mies lyö naista, niin mitä sitten jos tilanne on toisinpäin? Ei miehenkään tarvitse ns. fyysisesti vahvempana osapuolena kestää väkivaltaa, yhtä lailla hänellä on oikeus suojella itseään. Ja väkivaltaisia naisia löytyy varmasti lähes yhtä paljon kuin mitä väkivaltaisia miehiäkin.

Oletko sinä ikinä kokenut henkistä tai fyysistä väkivaltaa suhteessasi?

Miten olet toiminut ja selvinnyt tilanteesta?

Lopuksi haluan toivottaa kaikille oikein mukavaa halloweenia!

Itse viettelen halloweenia rauhallisissa merkeissä rakkaan kanssa. Katsotaan kauhuleffoja, tehdään pizzaa ja herkutellaan. :)

Käykää myös tutustumassa tuohon uuteen blogiini!

SEKÄ HUOM. MUISTAKAA KÄYDÄ VASTAILEMASSA TUONNE ARVONTAAN!

Marraskuu on viimeinen kuukausi aikaa vastailla tuohon ja joulukuussa sitten arvon voittajan ja lähetän 10 euron arvoisen palkinnon postissa.

Alla linkki kilpailuun:

ARVONTA

- Rakastunut Mies

Mistä tunnet sä pettäjän, ONKO oikea sulle hän?

Hellurei ja hellät tunteet.

Pettäminen on yksi ikävimmistä - ellei jopa ikävin asia mitä toiselle voi tehdä suhteessa. Luottamuspula on taattu. Toisille pareille se on kerrasta poikki ja tervemenoa, toiset yrittävät vielä kaikesta huolimatta jatkaa, vaikka ihan helppoa se ei enää olekaan, koska toiseen ei voi 100 % luottaa ja luottamus on yritettävä ansaita uudelleen.

Itse en henkilökohtaisesti ymmärrä, miten paljon on olemassa sellaisiakin suhteita joissa toinen osapuoli saattaa elää salattua kaksoiselämää vuosikausia, ilman että toinen tietää asiasta mitään. Jos on "tarve" ajautua pettämään, niin eikö siinä tilanteessa olisi parempi eka jättää se nykyinen kumppani ennen kuin hyppää sänkyyn jonkun kanssa? Erokaan ei välttämättä ole niin rankka asia, kuin se että yhdenäkin saat tietää että kumppanisi on maannut muiden ihmisten kanssa jo ties kuinka pitkään.

En kuitenkaan ala tuomitsemaan ketään, koska itselläni ei ole siihen varaa. Minä olen pettänyt aiemmassa suhteessa ja minua on petetty.

Mutta, itse en pystynyt pitämään asiaa toiselta salassa vaan tunnustin tekoni.

Ja uskon, että ihminen jolla on ripauskaan omaa tuntoa tallella potee teostaan varmasti huonoa oloa.

Miten sitten oikein voi tunnistaa pettäjän? Onko jotain selviä merkkiä siitä, että on syytä epäillä toista pettämisestä? Mustasukkaisuus on sopivassa suhteessa hyvä asia suhteessa, mutta jos sekin menee yli äiräiden, ei se ole enää hyvä juttu. Olen ihmetellytkin joskus ihmisiä, jotka vaativat nähdä kumppaninsa jokaikisen tekstiviestin tai facebook-keskustelun. Yksityisyys kuuluu jokaiselle siitä huolimatta, vaikka olisikin suhteessa.

Kokoan alle omia mietteitäni nyt siitä, mitä tuntomerkkejä pettäjällä voisi olla tai mikä saisi omat hälytyskelloni soimaan?

* Kumppani pitää puhelintaan ja tietokonettaan koko ajan salassa tai lähinnä että toinen ei saa siihen koskea tai hän menee puhumaan puheluitaan aina jonnekin muualle. Vaikka kirjoitinkin aiemmin, että en ymmärrä sitä että kumppania kytätään, niin kyllä se silti pistää ihmetyttämään jos toinen koko ajan näpräilee kännykkäänsä salassa ym.

* Ollaan vähän väliä poissa kotoa (pätee yhdessäasuviin), yllättävät ylityötunnit vähän väliä töissä, ihmeelliset selitykset menoihin tai poissaoloihin, varsinkin jos myöhemmin saa selville että selitetty juttu on ollut valhe. Tämä yleensä on yksi näkyvimmistä pettämisen merkeistä. 

* Luonne ja/tai käyttäytyminen muuttuu. Aletaan yhdenäkin haastamaan riitaa joka asiasta tai yhden äkin muututaan jotenkin ylihyväntuuliseksi. Myöskin jos omaan ulkonäköön aletaan panostaa entistä enemmän. Ulkonäköön panostaminen on tietenkin hyvä asia siinä tilanteessa, jos vaikka halutaan laihduttaa tai pitää huolta kunnosta. Sehän ei ole ikinä huono asia, eli vähän riippuu että millä tavalla ulkonäköön aletaan panostaa, ennen kuin voi alkaa epäillä.

* Saat sukupuolitaudin. Aika selvä merkki sille, että kumppanisi pettää. Varaudu kuitenkin siihen, että kumppanisi saattaa kääntää asian sinua vastaan. Tässäkin toisaalta on hyvä ottaa huomioon, missä ammatissa ihmiset ovat. Esimerkiksi veren kanssa tekemisissä olevilla on aina riski saada tartunta, jos verta pääsee omaan verenkiertoon. Mahdollista on myös se, että kumppanisi on saanut tartunnan joskus aiemmassa suhteessa, mutta tartunta on ollut piilevänä eikä ihminen ole käynyt testeissä.

* Seksi loppuu. Voi olla mahdollinen pettämisen merkki. Mutta ei välttämättä jos kyseessä on vaikka pitkäkin suhde tai suhde jonka läsnä on arki tullut voimakkaaksi. Monissa suhteissa seksin harrastaminen vähenee ajan mittaan.

* Joku kertoo sinulle, että on nähnyt kumppanisi toisen miehen tai naisen kanssa. Tämä ei tosin automaattisesti tarkoita pettämistä. Ihmiset kohtaa päivittäin vieraita ja tuttuja miehiä ja naisia, joiden kanssa ovat tekemisissä niin työn kuin harrasteiden merkeissä, joten ei kannata heti olettaa että kyse on pettämisestä.

* Löydät vieraita vaatteita kodistasi. Tottakai tässäkin tilanteessa ajatukset alkavat vilistä ja miettii, onko vaatteita jäänyt kumppanin mahdolliselta seksikumppanilta. Joskus kyseessä voi toki vain olla se, että jommankumman mies tai naispuolinen ystävä on kertakaikkisesti vaikka yötä ollessaan unohtanut vaatteita taloon.

* Vieraat miehet tai naiset soittelevat sinulle tai vastaat kumppanisi puhelimeen, johon joku tällainen soittaa. Tämä voi olla merkki salatusta kumppanista, mutta voi hyvin myös olla ihan tavallinen puhelu, ilman että siihen liittyy mitään outoa. ON myös olemassa sellaisia ihmisiä, että esim. joku on ihastunut kumppaniisi ja yrittää saada sinut mustasukkaiseksi, että teillä tulisi ero ja hän saisi puolisosi itselleen. Ihmiset osaavat olla todella katalia.

Miten toimia jos epäilee toisen pettävän?

Asiasta suoraan kysyminen on mielestäni se kaikista paras vaihtoehto, ilman että lähtee tekemään jonkunlaista salapoliisityötä asian selvittämiseksi - koska se asettaa sinut erittäin huonoon valoon, jos jäät asiasta kiinni, eikä kumppanisi oikeasti sinua petä.

Joten kannattaa kaksi kertaa miettiä, miten toimia. :-)

Oletko sinä pettänyt tai onko sinua petetty?

Millä tavoin sinä tai silloinen/nykyinen kumppanisi on jäänyt asiasta kiinni?

Oletko huomannut itsessäsi tai kumppanissasi merkkejä pettämisestä?

Muuttuuko käyttäytyminen, luonne, tapa tehdä asioita?

Pitääkö mielestäsi pettämisestä kertoa vai olla kertomatta?

Näihin tunnelmiin tällä kertaa.

- Rakastunut mies

Mitä keinoja on pelastaa eron partaalla oleva suhde?

'

Ensimmäisessä blogipostauksessani mietiskelin, että mikä mahtaa olla se pitkän avioliiton salaisuus? Jos vaikka mietin omia vanhempianikin, jotka ovat olleet naimisissa yli 40 vuotta. Tänään puolestani mietiskelen mitä eri keinoja on pelastaa eron partaalla oleva suhde, koska aina se kaikista vahvinkaan rakkaus ei kestä ja ero voi olla ainoa oikea ratkaisu, jos suhteen ongelmat ovat sitä koko luokkaa, ettei kummallakaan ole enää hyvä olla. Aina tosin ei edes isoja ongelmiakaan tarvita eroon. Joskus voi vain huomata, että toinen ei ollutkaan sellainen ihminen, jota vierelleen kaipaisi.

Hyvä on myös pohdiskella niitä oikeita todellisia syitä, miksi toisen kanssa on? Onko se rakkaus joka pitää yhdessä vai esimerkiksi lapset?

Tuota olenkin miettinyt aika paljon, että vaikka ymmärrän sen pointin että lasten takia halutaan pysyä yhdessä ja pitää perhe ehjänä, niin onko sekään lopulta hyvä ratkaisu jos vanhemmat riitelevät koko ajan ja lapset joutuvat näkemään sen?

Mutta, nyt vinkkieni pariin :)

- Aikalisän ottaminen suhteessa voi auttaa saamaan erilaisia näkökulmia asioihin. Jos yhdessä kumppaninne kanssa sovitte, että nyt on hyvä hetki olla vähän aikaa eri teillä, voi sinä aikana huomata paremmin vielä ne asiat, jota toisessa rakastaa. Tässäkin tosin on se puolensa, että sinä aikana voi myös huomata, jos ei toista enää rakasta.

- Muiden ihmisten deittailu. Tämä voi kuulostaa monista vähän oudolta, mutta avaan hieman asiaa. Eli mitäpä jos sovitte kumppanin kanssa, että deittailette vähän aikaa muita ihmisiä. Tähän asiaan liittyen on tietysti hyvä tehdä pelisäännöt ja rajat, mikä on sallittua ja mikä ei. Joskus kuitenkin toisten ihmisten tapailu saattaa herättää mustasukkaisuuden omaa kumppania kohtaan tai niin kuin ylempänä mainitsin, saattaa huomata vieläkin paremmin ne asiat, jota omassa kumppanissaan rakastaa. Tässäkin tosin on se ikävä puoli, että deittailun aikana voi tutustua johonkin sellaiseen, johon ihastuu voimakkaastikin.

- Keskusteleminen. Asia, jota olen painottanut aiemmissakin postauksissa. Keskustelkaa rohkeasti suhteenne ongelmista ja miettikää mitä voisitte tehdä saadaksenne suhteenne paremmaksi. Keskustelkaa myös suhteenne ja toistenne hyvistä puolista. Kaiken ei aina tarvitse olla negatiivista.

- Matkustakaa yhdessä jonnekin. Joskus on hyvä lähteä pois niistä tutuista ja turvallisista ympäristöistä ja nähdä samalla vähän muuta maailmaa. Jos vain mahdollista, niin menkää ulkomaille, jonnekin eksoottiseen maahan vaikka. Kokeilkaa jotain extremeä ja jännittävää, haastakaa itsenne.

- Parisuhdeterapeutille meneminen. Selvittäkää löytyykö teidän kaupungista tai jostain läheltä parisuhdeterapeuttia, joka voisi auttaa teitä suhteenne ongelmissa. Sen ei aina tarvitse olla terapeuttikaan, vaan ylipäätään joku vieras tai hieman tuttu ihminen voi nähdä asiat ihan eri tavalla, koska ei tunne teitä. Kysykää toki myös läheisiltä ystäviltänne, sukulaisilta ym. jotka tietää teidän tilanteen, että miten voisi olla hyvä toimia?

- Parisuhdekurssit. 

http://katajary.fi/ Noilta sivuilta mm. löytyy tietoa parisuhdekursseista.

Tältä sivustolta https://www.perheaikaa.fi/nettikurssit/ löytyy nettikursseja, eli aina ei tarvitse edes kotoa poistua. Kyseisiltä sivuilta löytyy myös chat-mahdollisuuksia.

https://www.tukinet.net/ - sivuilla voi myös chattailla ammattiosaajien kanssa.

Myöskin erilainen vertaistuki niin internetissä kuin ihan arkielämässä on hyväksi.

Muistakaa, ettette ole asioiden kanssa yksin.

- Pelaaminen. Tästäkin olen myös puhunut aiemmissa postauksissa, eli erilaiset yhteiset pelit ja leikit voivat aiheuttaa suhteeseenne sen uuden roihun, jos suhteenne on ajautunut esim. siihen pisteeseen, että arki on tylsää tallaamista eikä intohimoa ole.

Tällaisen mielenkiintoisen artikkelin löysin asiaan liittyen.

http://www.terve.fi/parisuhde-ja-seksi/nain-sytytat-parisuhteesi-uudelleen-liekkeihin

Siinä oli mieleen tulleet vinkkini.

Ero ei ole aina se ainut mahdollinen ratkaisu - mahdollisuuksia on paljon suhteen parantamiseen, jos vain molemmat haluaa tehdä töitä suhteen eteen.

Mutta joskus ero voi olla se ainut ratkaisu - jos/kun suhteessa ei ole enää kummallakaan hyvä olla tai luottamuspula on niin paha tai mitä syitä nyt kenelläkin voi olla.

Silloin on parempi jatkaa eri teille, itsensä ja toisen takia.

Olisi mielenkiintoista kuulla muiden mielipiteitä tähän asiaan, että mitä eri vinkkejä voi olla parisuhteen pelastamiseen liittyen?

Kommentoikaahan :)

- Rakastunut Mies

Narsistin kanssa parisuhteessa

Moikka. Pahoittelut kun ei oo tullut vähään aikaan mitään postauksia tänne. On ollu tässä menoa ja meininkiä, niin ei oo ehtiny koneen äärelle pahemmin istahtamaan :D mutta täällä taasen.

On tullut aika paljoa kirjoiteltua tänne parisuhteista, sen ongelmista ym. aika yleisellä tasolla, joten ajattelin tässä postauksessa kirjoittaa hieman henkilökohtaisempaa materiaalia. Eli, parisuhteesta (onneksi entisestä) narsistisen ihmisen kanssa.

Parisuhde narsistin kanssa on omanlainen helvetti, jos niin voi sanoa. Sellainen myrkyllinen parisuhde melkein tuhosi minun elämäni. 

Narsisteilla on monenlaisia piirteitä, joten siksi sellainen ihminen onkin vaikea tunnistaa. Ja mitä rakkauteen tulee, rakkaus on tunnetusti sokea eikä niitä piirteitä välttämättä edes huomata toisessa ihmisessä tai voidaan kuvitella, että kyllä ne inhottavat puolet siitä ohi menee ja ihminen voi muuttua. Narsismi on kuitenkin sairaus, joka tarvitsee hoitoa.

Muutamia narsistille ominaisia piirteitä on:

- Liian suuret käsitykset itsestään

- Muiden hyväksikäyttö

- Empatian puute

- Ylimielisyys ja röyhkeys

- Uskoo olevansa ainutlaatuinen/vaatii korostunutta ihailua

Narsistinen ihminen ei myöskään osaa nähdä omaa narsistisuuttaan negatiivisena asiana, vaan hänen on helppo heittäytyä marttyyriksi tilanteessa kuin tilanteessa.

Nyt oma tarinani.

Tutustuin vuonna 2006 ollessani vasta 18-vuotias tähän exään. 

Kutsun häntä tässä tekstissä nyt exäksi, koska en halua paljastaa nimiä ihan yksityisyydensuojankin takia.

Asuin tuolloin sellaisessa melko pienessä kaupungissa ja olin juuri aloittanut opiskelut.

Suhteen alkuvaiheessa kaikki oli tietysti mahtavaa. Toisen kanssa synkkas asiat hyvin yhteen, oltiin koko ajan toistemme kanssa, tehtiin yhdessä kaikkia kivoja asioita ym. mitä nyt suhteeseen yleensä kuului.

Aika nopeasti sitten tilanne kuitenkin alkoi muuttua. Exä ei ollut silloin töissä tai koulussa, niin se yöt pitkät kuunteli mun asunnossa musiikkia ym. häiritsi muilla tavoilla, vaikka olin jo nukkumassa, koska mulla oli seuraavana päivänä koulua.

Exä alkoi arvostella mun koulussakäyntiä ja alaa jota opiskelin ja sanoi, etten tule ikinä pärjäämään sillä alalla, se ala oli mulle kuulemma väärä ja että mun ois ollut sama lopettaa koulu. Sen lisäksi exä alkoi olla myös mustasukkainen mun kavereista, kaikissa kavereissa oli hänen mielestään joku vika, eikä niitä sen takia olisi tarvinnut nähdä.

Kerrottuani exästä parille luokkakaverille ja muille kavereille, kaveritkin kehotti että mun pitäis jättää tää ihminen, että se ei tee hyvää mulle. Mä en kuitenkaan kuunnellut ketään tai sanoin, että "kyllä kaikki tästä vielä muuttuu parhain päin".

Sitten lopulta jätinkin kouluni kesken ja muutettiin yhdessä toiseen kaupunkiin kaksioon asumaan. Alussa kaikki näytti taas hyvältä. Meillä oli kivaa yhdessä. Yhdessäasuminen tuntui hyvältä ratkaisulta. Elämä kukoisti.

Sitä ei kuitenkaan taas kauaa jatkunut, kun eksäni alko taas olemaan mustasukkainen mun uusista kavereista. Sen lisäksi se alko arvostelemaan mua koko ajan. Mun ulkonäköä, painoa, vaatteita, mun käyttäytymistä, jopa mun vanhempia. Kaikessa oli hänen mielestä jotain vikaa ja kun otin asian puheeksi, hän sanoi että oli kaiken tarkoittanut vain vitsillä tai sitten hän heittäytyi marttyyriksi ja sanoi että, minä vain valitan hänelle aina samoista asioista. Jotenkin minusta tuntui välillä, että hän jopa usein nautti siitä että sai lytätä mua mahdollisimman alas.

Sitten vähitellen suhteen edetessä alkoi paljastua hänestä kaikkia yllättäviä asioita. Hän oli valehdellut itsestään vanhemmillensa vaikka mitä asioita. Hänen vanhemmat luuli että hänen lapsellaan on ammatti, töitä, eikä rahaongelmia ollut vaikka kaikki oli valhetta.

Luottotiedotkin häneltä oli mennyt, mistä hän ei viitsinyt edes mainita, ennen kuin alettiin etsiä sitä asuntoa meille. Silloinhan sekin vasta kävi ilmi. Minun oli siis vaikea luottaakaan enää häneen, koska mietin mitähän kaikkea hän oli minulle valehdellut.

Eikä hänen valehtelut ja sanallinen satuttaminen minua kohtaan ollut suinkaan ainoita ikäviä asioita. Hän veti riitoihimme mukaan minun kuolleita sukulaisia. Hän oli kohtaani väkivaltainen ja kerran ajoi puukollakin minua takaa yhteisessä asunnossamme.

Ja olihan sitä vielä paljon kaikkea muutakin paskaa, kuinka hän vaikkapa osti itselleen aina kaikkea kivaa ja jonninjoutavaakin ja minä jouduin aina huolehtimaan laskujen maksusta ja siitä että meillä oli ruokaa jääkaapissa. Mä en saanut itselleni ikinä ostaa mitään mukavaa.

Vuonna 2010 sitten viimein pääsin hänestä lopullisesti eroon. Eli oltiin melkein neljä vuotta yhdessä. En todellakaan tiedä miten jaksoin niin kauan häntä. Kai se oli vaan sitä rakkautta ja koitin uskoa että kaikki muuttuisi vielä paremmaksi. 

Silloinkin, kun olin häntä jättämässä, hän alkoi heti uhkailemaan itsensä tappamisella kiristääkseen minua, mutta elossa hän on tänäkin päivänä.

Meidän suhteen jälkeen mulla meni tosi kauan, ennen kuin pystyin mitään uutta suhdetta edes miettimään. Mulla oli kauan pelko, että kaikki ihmiset on samanlaisia ja uskoin jo että mussa oli pakko olla vikaa, koska exänihän pilasi itsetuntoni ihan täysin haukkumalla ihan koko ajan.

Onneksi olen nyt saanut kerättyä itsetuntoani aika hyvin takaisin ja tällä hetkellä elän hyvässä suhteessa, jossa minun ei tarvitse mitään noin hirveää kokea.

Ihmishirviöitä tosiaan on olemassa. 

Toivon, että jos joku on tällaisen tai vähääkin tämän tyyppisen ihmisen kanssa parisuhteessa tai ylipäätään tekemisissä, koska kyllähän narsisteja on ystävyyssuhteissakin, niin kannattaa kaksi kertaa miettiä kannattaako sellaista ihmistä pitää lähellään. Koska omasta kokemusta voin sanoa että se vie kaikki voimat ja pahimmillaan sellainen ihmissuhde voi olla vaarallinenkin.

Kenenkään ei tulisi kokea mitään tuollaista mitä itse olen kokenut. En tietenkään suhteen aikana itsekään ollut aina se viaton enkeli ja puhdas pulmunen, koska kaikkihan me ollaan ihmisiä ja tehdään virheitä, mutta se on ihan tervettä. Narsismi, ei ole.

Kiitos, jos jaksoit lukea tänne asti!

Ja kerro meille, jos olet kokenut tai nähnyt jotain vastaavaa?

- Rakastunut  mies

Parisuhteessa elävät - Arvostathan myös omaa aikaasi?

Rakkaus on vähän siitä jännä asia, että kun rakastuu, niin tuntuu että koko muu maailma ympäriltä katotaa. Haluaa vain olla toisen lähellä niin paljon, kun vain mahdollista, koska se tuntuu niin ihanalta ja oikealta.

Mutta vaikka se onkin ihanaa, liialla yhdessäolemisellakin on huono puolensa. Itse olen omalla kohdalla mm. huomannut sen, että en nää kavereitani läheskään niin usein ja kaipaan välillä niitä hetkiä ihan vain itseni kanssa.

Samaa olen huomannut myös usean kaverini kohdalla. Yhteydenpito on jäänyt vähemmäksi, koska kaveri on nyt kumppaninsa kanssa. Ystävyydessä kuitenkin ollaan iloisia toisen puolesta, että toisella menee hyvin ja hän on onnellinen, mutta en kiellä, etteikö ikävä olisi kavereiden kanssa vietettyjä yhteisiä hetkiäkin.

Itse oon ollut tyytyväinen minun ja kumppanini järjestelyyn. Tai lähinnä siihen, että meillä on molemmilla omat asunnot. Ei sillä, että oltaisi vielä niin mahdottoman kauan oltu yhdessäkään että ihan vielä muuttaisimme yhteen, mutta erillään asumisessa olen huomannut ainakin sen yhden puolen, että välillä saa myös hengähdystilaa ja sitä omaa aikaa. Saa kuunnella juuri niitä kappaleita jotka itseään miellyttää, lähteä kaupungille aina silloin kun tuntuu ja katsoa niitä elokuvia, jotka kiinnostaa. 

On meillä toki paljon yhteistä, todella paljon, mutta tottakai on joidenkin asioiden suhteen myös eri mieltymyksiä - mikä on ihan tervettä.

Myös silloin, kun olen yksin, tulee myös kavereitakin nähtyä useammin. Jos he joutavat omilta kiireiltään.

Jos pariskunta asuu yhdessä, silloin omaa aikaa voi tietysti olla vähemmän - koska toisen kanssa jakaa kodin. Mutta yhteinen koti ei kuitenkaan ole este omalle ajalle. Juuri kun aiemmassa postauksessani mietin mitä yhteistä tekemistä pariskunnilla voi olla, niin tässä postauksessa taas suosittelen myös harrastamaan niitä omia harrastuksia :D

Yksi seikka myös, minkä huomaa kun on yksin, että ikävä toista kohtaan tulee paljon herkemmin ja voimakkaammin. Jos toinen on koko ajan läsnä, ikävää ei ehdi tulla. Välillä jopa voi olla sellainen tunne, että toisen naama kyllästyttää. Tai toisen jotkut tietyt tavat ärsyttävät. Mutta sitten, kun on ollut hetken erossa - on mukavaa palata toisen kainaloon takaisin :)

Joten nyt tämä koko stoori. Lyhyesti ja ytimekkäästi. Pariskunnat - hienoa että olette löytäneet toisenne, mutta älkää unohtako itseänne ja ystäviänne. Antakaa toisillenne tilaa hengittää ja tehdä asioita myös yksin. Se on hyväksi. Ja vaikka tottakai toivoisi, että suhde kestäisi ikuisesti, on hyvä muistaa että jokainen olemme kuitenkin yksin tavallaan tässä maailmassa, vaikka ihmisiä onkin ympärillämme. Koska ikinä ei voi tietää, jos käy niin ikävästi, että suhde päättyy. Ja jos niin käy, on hyvä että sinulla on jotain itselläsi ja tiedät, että elämäsi jatkuu siitäkin huolimatta eteenpäin.

Kertokaa, annatteko te toisillenne omaa aikaa suhteessa ja miten? Ja mitä teette silloin, kun olette yksin? Mitkä ovat niitä asioita, joista juuri SINÄ nautit?

- Rakastunut Mies

Intohimo kadonnut suhteesta - Miksei se enää haluu mua?

Työkiireet. Stressi. Lapset. Väsymys. 

Tuossa muutamia syitä (tai tekosyitä) sille, miksi intohimo parisuhteeseen ja seksiin on suhteesta saattanut kadota. Ei ole aikaa tai jaksamista tai seksi saattaa tuntua pelkältä suorittamiselta. 

Suhteen intohimoiset kuukaudet ovat takana ja arki on koittanut.

Yhteen on saatettu muuttaa, lapsia on tehty, työt painavat päälle ja ainut kohtaaminen päivässä saattaa olla yhteinen ateria tai sängyssä nukuttu aika.

Näinkään ei aina ole, jos vaikka toinen kumppaneista joutuu työnsä puolesta paljon matkustamaan. 

Päätin ruveta ihan kunnolla pohtimaan keinoja, miten intohimon suhteessa saisi säilytettyä tai miten sen kipinän voisi uudelleen herättää eloon?

* Tärkeimpänä asiana on nostaa kissa pöydälle ja keskustella asiasta, jos se häiritsee toista tai molempia. Keskustelu on kaiken perusta. Ja puhumattomuus saattaa pahimmillaan johtaa siihen, että "tilanteeseen on niin tottunut", ettei enää edes kiinnosta yrittää.

* Jos olette kiireellisiä, yrittäkää järjestää aikaa toisillenne. Yhdessäoloon, toistenne hemmotteluun ja seksiin. Jos taloudessanne on lapsia, miettikää voisitteko antaa ne hoitoon vaikka sukulaisille tai ystäville, siksi aikaa että saisitte kahdenkeskistä aikaa.

* Yllättäkää toisenne kivoilla asioilla. Mikä olisikaan sen mukavampaa, kun vaikka kesken työpäivän huomata, että kumppanisi on lähettänyt sinulle eroottisen tekstiviestin tai hän kertoo, kuinka paljon hän sinua rakastaa.

Tai mies kesken työpäivän toimittaa jonkun avulla kukkalähetyksen naiselleen. Tällaisia palveluja löytyy, eivätkä ne ole edes kovin kalliita.

* Jos vietätte kotona yhdessä aikaa vähän, huomioikaa silloin toisianne vaikka pienin elein. Illalla tv:tä katsoessa voitte vaikka hieroa toisianne. Tai jos jompikumpi laittaa ruokaa, toinen voi mennä seläntaakse ja alkaa pussailla hellästi kaulaa tai näykkiä korvanlehteä.

Älkää olko kaavoihin kangistuneita. Toisen huomioiminen ei tarvitse olla pelkästään tekoja. Se voi olla myös sanoja, vaikka "näytät kauniilta/komealta", "tuoksut hyvältä", "sinulla on tosi kivat vaatteet tänään", "olet tehnyt hyvää ruokaa" jne.

* Kokeilkaa uutta. Niin vapaa-ajalla kuin sängyssä. Keksikää miten voisitte piristää seksielämäänne, jos se on pelkkää tasaista tylsää suorittamista.

Hankkikaa asusteita tai leluja. Kokeilaa roolileikkejä. Tai pohtikaa onko jotain sellaista uutta, mitä molemmat haluaisitte kokea.

Molemmat saattavat vaikka haluta kokeilla kolmatta pyörää, mutta kumpikaan ei kehtaa asiasta ehdottaa toiselle, koska pelkää toisen suuttuvan.

Tai entäs parinvaihtoa?

Monesti vieraan ihmisen läsnäolo, saattaa laukaista huomaamaan, kuinka paljon kumppaniaan rakastaakaan. Tai kuinka mustasukkaiseksi toinen ihminen saattaa läsnäolollaan saada.

Keskustelkaa noista asioista kuitenkin toisille hienovaraisesti, ettei synny riitaa. Monesti tällaiset asiat saattavat johtaa väärinymmärryksiin.

Tässä muutamia vinkkejäni :)

Minkälaisia keinoja te olette käyttäneet intohimon ylläpitämiseen suhteessanne?

PS. HYVÄÄ NAISTENPÄIVÄÄ. MUISTAKAA MIEHET MUISTAA ELÄMÄNNE NAISIA!

- Rakastunut mies

Onko aikuisviihdevideoiden katsominen parisuhteessa sallittua?

Tää kysymys on läsnä itseasiassa aika monessa parisuhteessa, onko 
k18-videoiden katsominen hyväksyttävää?
Muutama munkin hyvä naispuolinen ystävä on kysynyt multa mielipidettä
siihen, tulisiko niiden olla pettyneitä tai mustasukkaisia sille asialle,
että niiden mies katsoo pornoa vai tulisiko niiden hyväksyä se ja antaa
asian olla.

Vastaus ei oo ihan niin yksiselitteinen vaan sitä pikemminkin voi tarkastella
monesta eri suunnasta.

Omassa parisuhteessani pornon katsominen on ok. Varsinkin kun asutaan erillään.
Ei oo multa pois, jos mun kumppani haluaa katsoa pornoa ja tyydyttää samalla
itseään, koska ei se oo pettämistä. Porno voi vaan olla hyvä apuväline siinä,
että saa orgasmin helpommin, jos siis pornon katsomisesta kiihottuu.

Eikä kumppanini ole tekemisissä niiden näyttelijöiden kanssa.
Eri asia olisi jos hän vaikka harrastaisi nettiseksiä jonkun toisen ihmisen kanssa,
sen kokisin pettymyksenä.

Katsotaan pornoa myös joskus yhdessä. Ei siksi etteikö toinen kiihottaisi,
vaan siksi että se on välillä hauskaa ja virkistävää ja leffoista voi saada uusia vinkkejä
seksiin.

Toki pornossa on myös omat huonotkin puolensa. Jotkut saattaa kokea siinä tapahtuvat jutut paljon kiihottavampana, kun ns. tosielämän seksin toisen kanssa.
Ei sais kuitenkaan antaa pornon vääristää mielikuvia oikeasta seksistä
ja siitä, että parisuhteessa sitä harrastetaan rakkaudesta toista kohtaan
ja haluna antaa toiselle hyvää oloa. Se ei ole pelkkä suoritus.

Jos sinua kuitenkin vaivaa se, että kumppanisi katsoo pornoa, niin asiasta ois hyvä
jutella. Kysyä vaikka että miksi toinen pornoa katsoo? Ja kertoa jos se sinua häiritsee.
En kuitenkaan lähtis asiasta tekemään hirveän suurta numeroa,
koska porno on vaan pornoa, ei mitään sen kummempaa.

Toivottavasti tästä postauksesta oli apua niille ihmisille,
jotka pähkäilee asian kanssa.

Onko sinusta hyväksyttävää, jos/kun kumppanisi katsoo pornoa?
Miksi on ja miksi ei?

- Rakastunut mies