Älä tuomitse toista menneisyyden perusteella.

Kaikilla meillä on sellainen.

Menneisyys.

Toiset ovat eläneet sen tunnollisemmin, kuin toiset. Mutta koska olemme ihmisiä ja erehtyväisiä, jokainen on varmasti tehnyt tai sanonut joskus jotain sellaista, mitä on katunut jälkeenpäin.

Kun olemme tutustumassa toiseen ihmiseen deittailu tai ihan kaverimielellä, tottakai meitä kiinnostaa sen toisen ihmisen menneisyys.

En usko, että kenenkään ensimmäinen valinta unelmakumppaniksi on ihminen, joka on istunut linnassa, on väkivaltainen, vaarallinen tai vaikka aineisiin sekaantuja.

Mutta entä jos jokin näistä asioista kuuluu ihmisen menneeseen, pystymmekö elämään sen kanssa, jos ihminen on muuten aivan ihana ja hän on muuttunut.

Linnassakin voi istua niin monesta syystä, aina ei välttämättä ole tapahtunut se pahin mahdollinen. Ihminen on saattanut nuorena käyttää aineita, muttei tee enää niin.

Vaikka ennakkoluulot ovat täysin normaaleja, on joskus hieman surullista, miten joidenkin ihmisten tapana on heti lätkäistä leima toisen ihmisen otsaan.

Esimerkiksi. Kerran pettäjä ei ole aina pettäjä.

Kerran varastanut, ei ole kleptomaani.

Tai jos kyse on sellaisesta isosta asiasta, kuin luottotiedot ja niiden menetys.

Niin on ikävää, että jos olet esim. 18-vuotiaana ollut kova juhlimaan ja ottanut

pikavipin tai pari, siitä onkin syntynyt kierre, etkä ole päässyt veloistasi eroon.

Niin saatat joutua "kärsimään" kyseisestä asiasta vielä kymmenenkin vuoden päästä.

Toki asian ymmärtää sillä tavalla, että kun toista ihmistä ei tunne, on helppoa ajatella että "aijaa, tämä nyt olikin tällainen tapaus", mutta miksi joillekin on vaikea antaa toiselle mahdollisuus näyttää onko virheistään oppinut? 

Koska jokainen varmasti toivoisi uutta mahdollisuutta, jos kerran on mokannut.

Tietenkin on olemassa sellaisia asioita, mitä en ymmärrä.

En missään nimessä haluaisi kumppaniksi tai edes ystäväksi sellaista ihmistä joka on tappanut, raiskannut, sekaantunut eläimiin/lapsiin ym. Tai jos ihmisellä on täysin erilainen arvomaailma jokaikisen asian suhteen.

Mutta asioiden suhteellinen mittakaava on niin laaja, että jos jotain inhimillistä on toinen tehnyt, niin ei se oma maailma varmaan siihen kaadu.

Mennyt on kuitenkin aina mennyttä

ja osa ihmisistä kyllä muuttuu ajan mittaan.

Tätä ajattelutapaa: Älä tuomitse toista menneisyyden perusteella,

olen myös soveltanut siten, että olen muunnoin tutustunut ihmisiin,

joista myöhemmin olen kuullut juoruja, että hän on joskus ollut sellainen ja tällainen.

Niin jos kuitenkin kyseinen ihminen on ollut minulle aina mukava, kiva

ja jonka kanssa asiat synkkaa, niin miksi antaisin menneen vaikuttaa?

Oletko sinä tuominnut toista menneisyyden perusteella?

Minkälaisen asian takia?

Entä onko sinua tuomittu?

- Rakastunut mies

Voihan Paratiisi (helvetin) hotelli !

Minusta on aina kiva kirjoittaa mielipidearvosteluja näistä uusista parisuhde/sinkku ym. hömppäsarjoista ja tällä kertaa päätin ottaa käsittelyyni Suomessakin vastikään alkaneen Paratiisihotelli- sarjan, joka aiheutti tämäkin kohua jo ennen ensimmäistä jaksoa.

Kärkkäiltä mielipiteiltä ei siis tässäkään postauksessa voi välttyä,

mutta mielipiteet annan kuitenkin hyvässä hengessä, huumori mielessä, eikä tarkoituksena ole loukata/haukkua ketään. 

Tai ainahan joku voi herneen vetäistä nenukkaan, mutta no kyl te tiedätte.. ;)

Jos joku ei ole katsonut kyseistä sarjaa tai tiedä ohjelman ideaa, siitä seuraavaksi lyhyesti:

"11 seikkailunhaluista sinkkua nauttii luksuslomasta ja tutustuu toisiin kuumiin sinkkuihin. Heidän tavoitteenaan on asua hotellissa niin pitkään kuin mahdollista. Ilman paria jäävä sinkku putoaa ja joutuu lähtemään kotimatkalle. Hotellissa pisimpään selviytynyt voittaa 30 000 euroa."

Ensin itse ohjelmasta..

Minulle tämä ohjelman idea tai kulku oli jotenkin tosi epäselvä ihan ensimmäisistä jaksoista lähtien. Tai ainakin osa siitä oli ihan hämärän peitossa, että mistä tässä nyt oikein on kyse? Miten tämä etenee? Ja vasta parin viimeisen jakson aikana kuva on alkanut valjeta.

En tiedä olenko sitten vain niin hitaasti asioita hoksaava tai tyhmä, vai onko joku muu miettinyt samoja asioita?

Nyt kun tämä idea on siis alkanut valjeta pikkuhiljaa, niin onhan se ihan mielenkiintoinen. Vaikka nämä tällaiset sarjat eivät älyllisesti ainakaan tarjoa mitään vaan pikemminkin tappaa niitä viimeisiäkin aivosoluja päästä, niin onhan tällaiset ihmissuhderealityt aina jollain tavalla mielenkiintoisia ja moni niitä varmaan salassakin seuraa, kun eivät kehtaa myöntää että ohjelmaa katsovat :D

Oon kuitenkin pettynyt ohjelmassa siinä, että se on aika ajoin melko tylsä. Vähän reilu 40 minuutin mittainen jakso tuntuu paljon pidemmältä. Tuolla hotellissa pitäis olla enemmän sitä kuuluisaa äksöniä. Nuo vaan juo tuolla, ottaa arskaa, nostelee painoja, polttavat tupakkaa ja kiroilevat. Sitten välillä on jotain pandoran boxia, treffejä ja parisuhdeseremoniaa.

Sitten tuo pandoran boxi. Ööh.. mulle tulee lähinnä mieleen siitä, kuinka jotkut teini-ikäiset pelaa totuutta ja tehtävää pyjamapardeissa ja sit ollaa vähä hihhihii ja oo-äm-gee.

Oikeesti.

Sitten itse kilpailijoihin...

Miehet

Johhny (joka nimensä on vaihtanut. Muunnoin kilpaili Big Brotherissa oikealla nimellään Risto) on ehkä talon mielenkiintoisin miesasukas. Hän vaikuttaa tuollaiselta tyypilliseltä Suomalaiselta macho-mieheltä, jolle ei tulla ryttyilemään ja joka ilmaisee mielipiteensä varmasti. Ja tämähän lisääkin kilpailijan mielenkiintoa, koska mielipiteensä julki tuovat ovat aina kiinnostavempia kuin hiljaiset hissukat ja myötäilijät.

Huonoin puoli Johhnyssa sitten kuitenkin on ehkä se "Mä olen äijä"- meininki ja se kauhea uhoamisen tuntu. Voiko sitten olla hieman epävarmuutta uhoamisen takana?

Rasse on miehistä toinen josta pidän. Hän vaikuttaa oikeasti aidolta ja rehelliseltä nuorelta mieheltä (ehkä liiankin, jos miettii pelin henkeä).

Joka onkin sitten hänen huonoimmat piirteensä siinä mielessä, että hän tuntuu olevan helposti vedätettävissä. Tarrautuu myös liikaa kiinni ihmisiin.

Liika kiroileminen on myös välillä rasittavan kuuloista.

Patrik on vähän mitäänsanomattoman oloinen heppu. Siitä ei oo oikein saanu mitään irti.

Hänestä ehkä on aistittavissa sellainen "koulukiusaaja"- henkinen tyyli, että hankkiutuu suosittujen seuraan ja välttelee ns. vähemmän suositun oloisia.

Mua myös ärsyttää se kokoaikainen hiustenlaittelu, ku se kädellä niitä hiuksiaan sohii koko ajan taaksepäin. Ootteko huomanneet saman? :D

Janne on vähän samanlainen kuin Patrik. Mitäänsanomattoman oloinen. Hänestäkin huokuu sellainen itsetietoisuus, että "Ah, mä olen niin kuuma ja mä tiedän sen". En oo saanu oikein mitään irti hänestäkään.

Jani vaikuttaa myös ihan järkevältä ja ajattelevaiselta mieheltä. Mutta hän on ehkä vähän sellainen myötäilijän ja mielistelijän oloinen, että kulkee muiden mukana ja on hyväuskoinen.

Christian on talon uusin miessinkku ja ärsyttävä sellainen. Just sellainen "mä tiedän kaikesta kaiken ja oon suunnitellu tätä jo kuukausia, et miten mä pelaan tätä ja voitan sen 30 000 euroa. Ja mä esitän et mä oon tyhmä ja en tietäs mitään, mut oikeesti tiiän kaiken". Huoh. Tulee vähän sellainen kuva, että hänen elämäntehtävänsä on voittaa paratiisihotelli, kun hän on strategiaansa suunnitellut jo kuukausikaupalla.

Plussaa siitä kuitenkin, että kierot tyypit on aina mielenkiintoisia.

Naiset

Anna oli saarelta ensimmäisenä poistunut naissinkku ja omasta mielestäni hyvä ensimmäinen kotiinlähtijä. Vaikutti melko pinnalliselta, pissaliisa-tyyliseltä naiselta, joka tykkää puhua pahaa toisista ihmisistä seläntakana. Mutta toisen pilkka lopulta osuikin omaan nilkkaan.

Silja ei vaikuta kovinkaan värikkäältä persoonalta. Vähän samanoloinen kuin saarelta poistunut Anna. Pissaliisa, puhuu pahaa toisista, hihittelee ja kikattelee. 

Plussaa kuitenkin siitä hänelle, että hän meni pyytämään käytöstään anteeksi Nadialle, jota hän pilkkasi yhdessä Annan kanssa. En tiedä oliko anteeksipyyntö sitten vilpitön vai ei?

Nadia oli nainen, josta en ensivaikutelman perusteella pitänyt ollenkaan, mutta ensivaikutelma voi hämätä ja niin minulla kävi tämän naisen kohdalla. Oon alkanut pitämään hänestä. Hän vaikuttaa myös oikealta aidolta ja rehelliseltä ihmiseltä, joka osaa ajatella muutakin kuin omaa napaansa.

Lisäksi tuntuu kurjalta miten paljon hän sai kuraa niskaansa jo ensimmäisinä päivinä.

Janely vaikuttaa melkoisen helpolta tapaukselta. Kova tyttö näyttää olevan flirttailemaan, mielipiteet muista tuntuu ailahtelevan laidasta laitaan vähän väliä ja mielestäni kohtelee aika ikävänlaisesti Rassea, kun Rasse puolestaan taitaa aidosti välittää Janelystä.

Kelly vaikuttaa ihan kivan oloiselta tytöltä, nyt kun sarjaa on seurannut. Alussa hänkin vaikutti vähän sellaiselta "Mä tiedän olevani kaunis, koska mä oon Kelly, hei" ym. Mutta hänestäkin löytyy se puoli joka välittää toisten ihmisten tunteista. Näyttää myös siltä, että hän tykkää olla muiden tukena.

Erika... hänestä minulla ei ole kyllä mitään sanottavaa, ihan siksi, että hän on tainnut koko sarjassa sanoa vaan muutaman hassun lauseen. En tiedä onko se sitten tarkoituksella vetäytyvä, jos kyse on jonkinlaisesta pelitaktiikasta vai onko hän oikeasti niin ujo?

Ujoudessa ei ole mitään pahaa, mutta en ymmärrä miksi koko ohjelmaan pitää osallistua, jos itsestään ei ole mitään muuta annettavaa kuin olla seinäruusuna?

- - - - - -

Kokonaisarvosana 4-10 asteikolla sarjasta on 7.

Ei huono, mutta ei hyväkään.

Hottikset siis pesee tämän sarjan mennen tullen, jos voi verrata johonkin.

Vaikka hottikset- sarjassa ihmiset vaikuttavat itserakkailta ja pinnallisilta, joille ei kelpaa mikään - niin siinä ihmiset ja niiden mielipiteet on sentään mielenkiintoisia.

Sitä jaksaa seurata, se on hauska ja sarkastinen ja sitä janoaa lisää.

Paratiisihotellia vaivaa sama mikä vaivaa monta muutakin Suomalaista tositv-sarjaa.

Suurin osa ihmisistä on persoonattomia, tylsiä tai samasta muotista tehtyjä.

Eikä näitä kukaan enää muista vuoden tai puolen vuodenkaan päästä.

Eli toivottavasti siis tuonne paratiisi-helvetin-hotelliin astelee sarjan edetessä edes vähän mielenkiintoisempia ja persoonallisempia tyyppejä!

Ja anteeksi erittäin pitkästä postauksesta, asiaa aina riittää :D

Mitä mieltä sinä olet kyseisestä sarjasta?

Mikä ihastuttaa, mikä vihastuttaa?

Voisiko tällaisesta sarjasta löytää edes sitä elämänsä rakkautta?

- Rakastunut Mies

Deittaile ilman internettiä!

On hurjaa, kuinka paljon internet tarjoaa erilaisia deittailumahdollisuuksia.

Deittailusivuja on olemassa niin monta, ettei niitä varmasti edes pysty laskemaan.

On eliittikumppania, suomi24- treffejä, e-kontaktia, matchia jne.

On deittisivuja homo, bi, lesbo, trans ym. seksuaaleille, on sivuja niille jotka etsivät ihmisiä, joilla on fetissi tai useampi, sitten on erikseen seksinhakuun, seikkailuihin ym. olevia sivuja.

Tarjontaa on valtavasti, kuin on myös tarjonnan hakijoitakin.

Eikä deittailu enää tapahdu pelkästään tietokoneella ollen, vaan puhelimeenkin on saatavilla erilaisia sovelluksia. Suosituin tällä hetkellä taitaakin olla Tinder, joka on jokaisen huulilla.

Internetissä deittailulla on kuitenkin omat hyvät ja huonot puolensa.

Hienoa on tietysti se, kuinka helppoa muihin ihmisiin tutustuminen on.

Jos olet esimerkiksi ujo, tai seksuaalinen suuntautumisesi ei ole hetero, ei ole aina helppoa lähestyä ihmisiä todellisessa elämässä.

Pystyt myös etsimään netin avulla ihmisiä, joilla on samanlaisia kiinnostuksen kohteita, samanlainen elämäntilanne tai jos mielessäsi on jotain muita kriteereitä, mitä toivoisit tulevalta kumppaniltasi. 

Huonoja puolia kuitenkin mm. on ne, että kuka vaan voi netissä keksiä valeprofiilin ja esittää jotain muuta, kuin mitä todellisuudessa on. Liikkeellä on myös henkilötietojen metsästäjiä, pedofiilejä ja muita joilla ei ole hyvät aikeet mielessä.

Lisäksi myös yksi netissä deittailemisen huono puoli on se, että netissä annettu kuva ihmisestä voi vääristää täysin sen, mitä henkilö on todellisuudessa. Et nää toisen ilmeitä ja eleitä, joten olet pelkästään sanojen ja kuvien varassa. (ellette juttele webcamissa).

Tutustumisvaiheessa yleensä omaan päähän muodostuu tietynlainen kuva sitten siitä toisesta henkilöstä ja saattaa kokea todella voimakasta yhteyttä ja tunnesidettäkin ehkä jopa tähän toiseen henkilöön, mitä ei välttämättä sitten olekaan kun tapaa kasvokkain.

Mietitäänpä aikaa vaikka parikymmentä vuotta sitten taaksepäin. Miten ihmiset ovat silloin tavanneet toisensa?.. niinpä, oikeassa elämässä.

Ei sosiaalisessa mediassa, niin kuin suurin osa tänä päivänä.

Ihmiset ovat lähteneet ulos tansseihin, harrastuksiin, baariin ym. tutustuakseen toisiin ihmisiin (en sano, etteikö tätä tapahdu enää), jonka hyvä puoli on tietysti se, että ensivaikutelma muodostuu heti siinä face-to-face.

Pointtini on siis se, että vaikka netti onkin hyvä keksintö ja oiva apuväline mahdollisen kumppanin metsästykseen (itsekin olen löytänyt kumppanini netin avulla ja tunnen monta muutakin jotka on), mutta silti rohkaisen ihmisiä enemmän jättämään ne tinderit ym. vähäksi aikaa pois ja menemään ihmisten ilmoille tutustumaan kiinnostaviin ihmisiin.

Haastankin siis sinkut siihen, että olette vaikka kuukauden verran ilman internetissä deittailua, tinderiä yms. ja jos näätte tuolla ulkoelämässä jonkun kiinnostavan miehen tai naisen, niin menette rohkeasti juttelemaan vaan. Saatatte vaikka yllättyä, koska et tiedä toisesta mitään, eikä sinulla ole hänen suhteen ennakkokäsityksiä ;)

Haasteen saa ottaa vastaan ken tahtoo.

- Rakastunut mies

MINULLA ON PAHA OLLA- video

Päätin jakaa teille tänne katsottavaksi uusimman videoni.
Video ei tälläkään kertaa sinällisesti liity blogini teemaan, mutta
toivottavasti se voisi antaa ajattelemisen aihetta ja herättää tunteita. :)

Olenko nalkuttaja vai nalkutanko aiheesta?

 

Parisuhteet ei oo aina mitään helppoja ja niiden eteen on tehtävä paljon töitä.

Varsinkin jos asuu toisen kanssa yhdessä, ristiriitoja voi syntyä toisen kanssa siitä, miten kumpikin on aiemmin tottunut asiat tekemään ja jos asiat ei nyt menekään ihan toivotulla tavalla. Minä ja mieheni ollaan kohta oltu kaksi vuotta yhdessä. Vielä ei asuta saman katon alla, mutta melkein sellaiseksi sitä voi kutsua, kun majaillaan toinen toistemme luona aina pidempiä aikoja kerrallaan.

Tämä postaus onkin siis sellainen vuodatus-postaus, jossa kirjoitan niistä kumppanini inhottavista tavoista, jotka minua tavalla tai toisella ärsyttää.

Minä kun siis olen suhteessa miehen kanssa, niin olen omaksunut itselleni aika hyvin tämän naisen roolin. Yleensäkin aiemmissakin suhteissani minä olen ollut se naisellisempi osapuoli ja kumppanini puolestaan se miehekkäämpi. Se jotenkin tuntuu luontevalta.

------

Mieheni tavoissa ärsyttävät mm. seuraavat asiat:

- Roskien, likaisten astioiden ym. jättäminen pitkin poikin kämppää

- Ruonlaiton aikana yleensä keittiöön tulee kauhea sotku, koska mieheni ei pyyhi esimerkiksi likatahroja, joita lentää liedelle tai vaikkapa tiskipöydälle.

Mieheni tykkää myös paljon leipoa ja sen jälkeen keittiön lattia ja pöydät on täynnä jauhoja sun muuta leipomiseen liittyvää.

Ruoan raaka-aineitakin monesti löytyy sieltä pöydiltä ja lattialta.

- Vaatteiden jättäminen ympäri asuntoa, mm. likaiset sukatkin saattavat löytyä olohuoneen pöydän päältä.

- Kun on pesty pyykkiä ja vaatteet olis tarkoitus laittaa kuivana kaappiin, ni ne vaatteet laitetaan myttyinä sikin sokin vaatekaappia, että eihän sieltä mitään löydä, kun jotain etsit.

- Jääkaapissa on silloin tällöin mm. tyhjiä maito-  jogurttipurkkeja.

- Sen jälkeen kun ollaan syöty, niin astiat jätetään esipesemättöminä lavuaariin ( meillä ei ole astianpesukonetta ja on erittäin vmäistä tiskata vaikkapa sellaisia lautasia, joihin ne ruoasta tulleet liat on jämähtäny kiinni)

Mutta, ettei tää koko postaus ole pelkkää miehelleni nalkuttamista, niin miestäni ärsyttää minussa seuraavanlaiset asiat:

- Olen välillä melko hienohelma. En tykkää puhdistaa mitään vessan lattiakaivoja tai muutenkaan tehdä minkäänlaisia ns. ällöttäviä hommia, ellei oo ihan pakko.

- Liiallinen tarkkuus asioissa. Tämä tarkoittaa siis sitä, että joskus voisin vähän höllätä noissa siivoamiseen liittyvissä asioissa, kaiken ei aina tarvii olla niin tiptop.

- Oon laiska. Jep :D oon kova kyllä nalkuttamaan muille asioista, miten pitäis tehdä.. mutta aika ajoin itse heittäydyn todella laiskaksi, enkä liikuta eväänikään tehdäkseni asian eteen.

- Ja ehkä se yks ärsyttävimmistä piirteistä minussa on, se nalkuttaminen.

Tätä oonkin nyt viime aikoina paljon miettiny, että oonko mä vaan luonteeltani sellainen nalkuttaja-ihminen, joka tykkää napista asiasta kuin asiasta vai nalkutanko mä aiheesta? Onko siinä mitään perää?

Itse oon asiasta vähän ristiriitaisissa tunnelmissa, että tiedän kyllä että nalkutan toisinaan paljonkin. Mutta, jos kyse on yhteisestä viihtyvyydestä ja siisteydestä, niin onko siinä hivenen verran aihettakin pieneen napinaan?

Minkälaista teillä muilla suhteessa elävillä on? Onko tuttuja juttuja nämä?

Mistä te napisette toisillenne vai napisetteko mistään?

Sinkut voi puolestaan kertoa kokemuksistaan, silloin kun on olleet suhteessa?

- Rakastunut Mies

Opettele rakastamaan ensin itseäsi

Sellaisessa hyvässä tv-sarjassa, kun: Rupaul's drag race, sanotaan että "if you don't love yourself, how the hell can you love anyone else?

Eli suomeksi: Jos et rakasta itseäsi, kuinka helvetissä

voit rakastaa jotakuta toista?

Tuohon lauseeseen kiteytyy tämä postaukseni.

Varsinkaan Suomalaisille ei ole kovin yleistä se, että itseään tai itsensä rakastamista tuodaan esille. Omaa menestystä tai onnea pitäisi pikemminkin hävitä tai olla asiasta hiljaa.

Nöyränä poikana tai tyttönä pitäisi vaan olla. Ehkä hiukan parempi vielä, jos valitat jostakin.

Vaikka mitään valittamisen aihetta ei sinällään edes olisi, niin ainahan sitä jotain keksii.

"Onpas kurja sää..", "työt painaa päälle", "sattuu sinne ja tänne ja tuonne" jne.

Mistä sitten johtuu se, että niitä hyviä asioita ei haluta korostaa tai kertoa muille, että on tyytyväinen itseensä ja rakastaa itseään juuri sellaisena kuin on?

Kuuluuko se tapa meidän kulttuuriin, vai onko monilla vaan niin huono itsetunto?

Liittyykö asiaan kenties pelko siitä, että antaa itsestään epämiellyttävän ja itserakkaan kuvan?

Itsensä rakastamisen taito on yksi elämän vaikeimmista asioita opetella.

Niin on myös allekirjoittaneelle.

On niin paljon helpompaa rakastaa toista ihmistä. Lapsena opit rakastamaan vanhempiasi. Lapsena ja nuorena kun saat ystäviä opit rakastamaan niitä.

Sitten, kun löydät vierellesi kumppanin, rakastat häntä.

Mutta missä vaiheessa opit rakastamaan itseäsi?

Tai miten edes voi opetella rakastamaan itseään?

Miten se tapahtuu? Varsinkin jos kärsii huonosta itsetunnosta.

Joskus olen itse käyttänyt sellaista tapaa, että kirjaan paperille asioita ylös, joihin olen itsessäni ja elämässäni tyytyväinen.

Jos olen johonkin asiaan ollut tyytymätön, olen miettinyt voinko jotenkin korjata asian tai onko asia sitten loppupeleissä kuitenkaan niin tarpeellinen asia, että se pitäisi korjata?

Jos vaikka kyseessä on joku luonteenpiirre, missä itsestään ei ehkä niin pidä, niin täytyykö sitä piirrettä kuitenkaan itsestään muuttaa tai poistaa? Koska ne piirteethän meistä tekee ihmisen, sen kokonaisuuden mitä me olemme.

Minusta on jopa hiukan surullista se, miten ihmiset yrittävät itsensä muokata aina tietynlaiseen muottiin. Oli kyse sitten esim. parisuhteesta tai työpaikasta.

Kirjoitat itsestäsi cv:hen parhaimpia puolia ja olet myös valmis kehittämään niitä huonojakin puoliasi heti oitis paremmiksi.

Tuntuu, että ihmisestä yritetään muokata se täydellinen. Virheetön.

Mitäpä jos korjaamisen puolesta opettelisimme rakastamaan itsessämme myös niitä huonoja puolia? Rakastamaan niitä huonoja päiviä, jolloin kaikki menee päin prinkkalaa.

Ehkä asiat ei kuitenkaan ole niin huonosti.

Voi, kun pystyisimme olemaan ylpeitä saavutuksistamme, teoistamme, sanoistamme.

Näkisimme ne positiiviset, elämät pienet ja suuret ilot joita saamme kokea,

ja unohtaisimme jonninjoutavan valittamisen ja kyynisyyden.

Älä siis pelkästään rakasta muita ihmisiä ympärilläsi,

vaan ennen kaikkea rakasta ja hoivaa itseäsikin.

Osaatko sinä rakastaa itseäsi ja nähdä itsessäsi ne hyvät puolet?

Mikä siinä on helpointa tai vaikeinta?

- Rakastunut mies

Tässä tulee maailman kuumin sinkkuhomo, Åke!

Tällä videolla ei oo mitään tekemistä tämän parisuhde- ja rakkausblogini
liittyvien asioiden kanssa, vaan olen aina halunnut tehdä huumori/pila/parodiavideon,
tai miksi tätä nyt voi ikinä kutsuakaan :D

Eli saanen esitellä teille rakkaimman lapseni, maailman kuumimman
sinkkuhomon, suomenruotsalainen Åken.

Ehkä jos jotain pitäis sanoo, niin älä lähde treffeille tuon näköisenä, 
äläkä vaadi ihan noin paljoa siltä tulevalta mieheltä tai naiselta asioita,
kuin Åke tekee. Hahah.

Mut joo, toivottavasti teillä on hauskaa videon kanssa.
Videohan siis parodioi hiukan hottikset- ohjelmaa, jos ei joku sitä hoksannut :P

ps. Videon tarkoituksena ei missään nimessä ole loukata ketään.