perjantai 25. syyskuuta 2015

Milloin on oikea aika sanoa TAHDON?


Minun ja varmasti monen muunkin ihmisen yksi suurimmista haaveista elämässä on mennä naimisiin toisen ihmisen kanssa. Avioliitto on sopimus siitä, että haluaa elää ja jakaa toisen kanssa koko elämän ja olla rinnalla niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.

Tosin toinen puoli minusta myös ajattelee asiaa siltäkin kannalta, että ei siihen avioliittoa tarvita, että toinen kanssa haluaa olla kuolemaansa asti.

Avioliitonkin merkitys on niin huomattavasti muuttunut vuosien saatossa.
Naimisiin riennetään ihan liian nopeasti, toisinaan ihan liian heppoisin perustein ja sitten heti ollaan kirjoittamassa eropapereita, kun vähän aikaa menee huonosti.
Joskus kyllä avioero on sekin oikea ratkaisu, jos toisen kanssa elämisestä ei tule kerta kaikkiaan yhtään mitään. Mutta työtä avioliiton eteen on syytä tehdä, että se kestää.

MILLOIN SITTEN ON OIKEA AIKA SANOA TAHDON?

Mitään oikeaa aikaa tuskin on, mutta itse en menisi ainakaan parin vuoden sisään suhteen aloittamisesta vielä naimisiin. En tiedä menisinkö vielä viidenkään vuoden sisään.
Se on kuitenkin niin iso asia jolla on paljon painoarvoa, että on hyvä elää arkea toisen kanssa kaikessa rauhassa, oppia tuntemaan toinen läpikotaisin, toisen hyvät ja huonot puolet ja myös tehdä töitä niiden mahdollisten ongelmien eteen, ennen kuin naimisiin.

Ero toki voi tulla siitäkin huolimatta, koska elämästä ei voi ikinä tietää - mutta ainakin liitto olisi kestävemmällä pohjalla. Mua suorastaan on monesti ihmetyttänyt se, miten jotkut ihmiset menee jo muutamien kuukausien tuntemisen jälkeen kihloihin. Joskus kuulin, että yksi pari oli mennyt kahden viikon seurustelun jälkeen.
Miksi niin sitten tehdään?

Onko se todistelua itselle tai toisille, että katsokaa nyt miten onnellisia me ollaan?
Vai onko se vain sitä kuuluisaa rakkauden huumaa, jonka vauhdissa mennään mulle-kaikki-heti-nyt- tyylillä ja sitten jälkikäteen mietitäänkin, että missä meni vikaan kun ero tulikin?

Joillekin sitten itse naimisiinmenokin on yksi suuri prinsessajuhla (etenkin naisille, mitä noita joitakin ohjelmia on tullut katsottua. Esim. Bridezillas. <-- Btw, hyvä ohjelma :D). Että nyt ollaan kaiken keskipisteenä, juhlien pitää olla mielettömän kokoiset, kaiken pitää olla täydellistä ja lahjoja pitää tietysti saada paljon ja niiden pitää olla hienoja ja kalliita.

Itse ihan hyvin voisin mennä naimisiin sen parin todistajan läsnäollessa ja ehkä jotkut pienet juhlat lähipiirin kesken ja siinä se. Ja vielä sellainen lisäys, kun jotkut naiset sanovat että hääpäivä on päivä jolloin morsian saa olla kaiken keskipiste, prinsessa ja mitä kaikkea, niin onhan hääpäivä myös miehenkin päivä. Molempien.

Mitäs te olette mieltä naimisiinmenosta? Onko se välttämätön asia todistaakseen toiselle, että toiseen haluaa sitoutua ja jakaa koko loppuelämänsä hänen kanssa? 
Ja milloin on ns. oikea aika sanoa tahdon, vai onko sille sellaista?

Mukavaa viikonloppua.

- Rakastunut mies

7 kommenttia:

  1. Itse olen ollut jo pitkään naimisiinmenoa vastaan. Nykyään naimisiinmenolla halutaan vain näyttää muille, miten onnellisia ollaan. Oikeasti onnellisimmat parit eivät mene naimisiin. Tuntuu, että suurin osa naimisiinmenneistä eroaa. Toisin sanottuna naimisiinmenosta seuraa ero. Jos haluaa pysyä ikuisesti yhdessä, kannattaa vain olla menemättä naimisiin! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta turiset :)
      Asioilla on niin monta eri katsomistapaa niin kuin on katsojaakin.

      Mun kumppani itse asiassa sano vähän samalla lailla tuosta, että mistä avioero johtuu? avioliitosta, haha :D

      Poista
  2. Mä en usko, että suoralta kädeltä voi sanoa, milloin on oikea aika avioitua. Pääasiana pitäisin sitä, että pari tuntee niin itsensä kuin toisensa. Avioituessa kannattaa tietää, että on sitoutumassa sellaiseen ihmiseen, joka jakaa omat arvot ja on menossa elämässä samaan suuntaan. Toisilla se tulee selväksi kolmessa kuukaudessa, toisilla kymmenessä vuodessa, toisilla ei koskaan.

    Mä itse avioiduin noin kahden ja puolen vuoden seurustelun jälkeen. Tiedettiin tosi nopeasti, että tästä ei enää vaihtamalla parane, ja lopulta todettiin sitten vain, että no miksipä turhia odottelemaan ja lykkäämään iloista asiaa, joka tulisi joka tapauksessa tapahtumaan? Asuttiin jo yhdessä (oltiin asuttu jo kaksi vuotta), oli yhteiset lemmikit, suunnitelmat tulevaisuudesta. Koettu yhdessä rankkoja asioita, jotka entisestään lähensi meitä. Tiedettiin myös ne vittumaiset puolet toisistamme. Lapsia ei ollut eikä ole vieläkään, mutta muuten siis oltiin todella sitoutuneita toisiimme. Ei tietyllä tavalla ollut mitään syytä, miksi EI avioituisi.

    Avioliitto kuitenkin sen rakkauden ja sitoutumisen symbolin lisäksi helpottaa ja selkeyttää tiettyjä käytännön juttuja, ja etenkin jos lapsia haluaa, on mun mielestä parempi, että vanhemmat ovat ihan tosissaan sitoutuneita. Pienempi sitoutuminen avioliitto kuitenkin on lapseen verrattuna, eli sikäli musta on vähän hassua se, miten lapsia kyllä tehdään nopeasti, mutta häitä parin vuoden suhteen jälkeen ihmetellään. Jos ei uskalla sitoutua avioliittoon, kannattaa mun mielestä tosissaan harkita sitäkin, haluaako sitoa itseään toiseen ihmiseen lapsenkaan muodossa, siitä kun on vielä avioliittoakin hankalampi "kiemurrella irti".

    Meidän häät ei kyllä olleet mitään näyttämisen halua ja esitystä. Paikalla oli vanhempamme, sisarukset perheineen sekä yksi läheinen ystäväpariskunta. Kukaan ei tietenkään tiedä tulevaisuudesta, mutta meidän avioliitto on onnellinen ja suhde on vakaalla pohjalla. Meille sopi "nopea" eteneminen, toisille se ei sovi. Kolmansille sopii vieläkin nopeampi tahti. Pääasia mun mielestä tosiaan on se, että pari tuntee itsensä ja toisensa ja on samoilla linjoilla elämän kanssa. Siksi se ekan seurustelukumppanin kanssa pikaisesti avioituminen ei ole ehkä se paras idea. Iän ja kokemusten karttuesa alkaa kyllä nopeammin huomata myös sen, milloin suhteessa on oikeasti niin sanottua potentiaalia. Siksi nopea eteneminen on ymmärrettävämpää vanhemmilla ihmisillä kuin aivan teineillä. Näyttämisen haluun tai suhteen "pelastamiseen" avioliitto ei myöskään ole hyvä ratkaisu.

    Apua, mikä kilometrikommentti :D Mutta, joka tapauksessa, näitä jutuja on aina mielenkiintoista pohtia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, pitkiä viestejä on aina kiva lukea - ainakin omasta mielestä :)

      Ja tuo on kyllä ihan totta, että toisilla se vie vähemmän aikaa, kun tietää jo että haluaa toisen kanssa avioitua, kuin toisilla. Eikä siinä mitään väärää oo :)
      Lähinnä tuolla kirjoituksellani ajoin takaa joissain kohdissa sitä, että naimisiinmeno ns. aikaisesti on ihan hyvä, kun se tehdään oikeista syistä ja tiedetään oikeesti mitä halutaan.

      Mutta sitten kun on juuri niitäkin, jotka menee naimisiin sen kummemmin ajattelematta koko itse asiaa. Mitä just kirjoitinkin, että joko näyttämisen halusta tai rakkauden huumassa. Sellaiset liitot ehkä nopeammin päätyykin eroon, kun toista ei kunnolla tunnetakkaan ja arki onkin jotain muuta mitä sen on kuvitellut olevan.

      Käytännön jutuista on vähän vaikea sanoa, varmasti monia asioita avioliitto helpottaa ja sitten jos juuri hankkii lapsiakin. Mutta sitten taas on niitäkin ikäviä avioeroja, joissa erot on yhtä hirveetä riitaa ja paperisotaa. Varmaan vähän riippuu nuo erot itse ihmisistä, että tapahtuuko ne hyvässä hengessä vai ei?

      Ja tuo on kyllä ihan naulan kantaan, että jotkut tekee lapsia nopeesti, mut nopeesti avioitumista ihmetellään. Lapsessa todellakin on paljon enemmän vastuuta. Mutta niin, onko monilla sitten se lapsen teko harkittua vai ns. vahingossa, kun kaikki ihmiset ei niin tarkkoja oo noissakaan ehkäisyasioissakaan..

      Niin, ja mukavaa kuulla että teillä on onnellinen ja vakaa liitto, onnea! :)

      Poista
  3. mun vanhemmat oli kai seurustellu kaks viikkoa, kun ne meni kihloihin. se ei ollu mikään hieno romanttinen hetki, ne oli kai sitte vaan tajunnu että nyt löyty se mitä on etitty. vieläki onnellisina yhessä. siinä mun esikuvat pariskunnasta, vaikee löytää samankaltasta :D

    http://kolmekertaakolme.blogspot.fi

    VastaaPoista
  4. mun vanhemmat oli kai seurustellu kaks viikkoa, kun ne meni kihloihin. se ei ollu mikään hieno romanttinen hetki, ne oli kai sitte vaan tajunnu että nyt löyty se mitä on etitty. vieläki onnellisina yhessä. siinä mun esikuvat pariskunnasta, vaikee löytää samankaltasta :D

    http://kolmekertaakolme.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vautsi, hienoo kuulla! toisille tosiaan sopii nopeakin eteneminen, ja mikäs siinä jos siltä tuntuu ja molemmat sitä haluaa :)

      Poista