maanantai 26. lokakuuta 2015

OLET NIIN V#TUN RUMA!

Olen jo pitkään ajatellut kirjoittavani aiheesta: Ulkonäköpaineet ja kriteerit nykymaailmassa, mutta olen ehkä tietoisesti vältellyt kyseistä aihetta, koska aihe on niin iso ja arka - myös itselle
.
Nyt kuitenkin päätin tarttua härkää sarvista. Julkaisen tänne arkojakin kuvia itsestäni, joita en joskus olisi voinut ikinä kuvitellakaan julkaisevani. En kuitenkaan jaksa olla enää piilossa maailmalta tai piilossa itseltäni.





Jokainen joutuu elämään oman ulkonäkönsä kanssa koko elämänsä ajan, mutta miksi niin usea on kuitenkin tyytymätön omaan ulkonäköönsä?

"Olen liian lihava", "Minulla on liian pienet rinnat", "Katsokaa selluliittipersettäni", "Kasvoni ovat kauheat", "Näytän hirviöltä", "Kukaan ei halua minua".

Tai jos joku on tyytyväinen ulkonäköönsä, jostain varmasti löytyy joku joka lyttää ja haukkuu. Mistä tällainen itseinho tai toisten mollaaminen sitten johtuu?

Kaikista pahin tekijä taitaa olla ympäristön tuomat vaikutteet ja toisten arvostelu. Jo taaperoikäisestä lähtien alkaa painon ja kehityksen tarkkailu. Nykyisin saa lukea kauhulla iltapäivälehdistä, kuinka jo 3-vuotiasta pikkuisen pyöreää lasta sanotaan läskiksi ja jotkut hysteeriset äidit ovat pistämässä sen ikäistä lastaan laihdutuskuurille. 
Tai jos lapsi ei opi kaikkia asioita nyt ihan täysin samaan aikaan, kuin suurin osa lapsista - epäillään kehitys- ja oppimishäiriöitä yms. Lapsienkaan ei anneta enää olla lapsia.

Tottakai painoa, pituutta, kehitystä jne. on hyvä ja tärkeääkin seurata, mutta eikö rajansa ole näilläkin asioilla?

Kun olet sen ikäinen, että on aika aloittaa koulu, siellä taas ihmisten julmuus tulee vastaan.
Ja yksi suurimmista pilkkaamisen aiheista on toisen ihmisen ulkonäkö.
Varsinkin nuoret tytöt arvostelevat kovasti toistensa ulkonäköä. Toki myös pojatkin osaavat haukkua. Jos satut olemaan ylipainoinen tai kärsit monelle nuorelle tyypillisestä ongelmasta: aknesta, on heti suurempi todennäköisyys että sinua kiusataan.

Muistan itsekin, kun olin yläasteella ja kärsin tosi pahasta aknesta, sekä olin ylipainoinen - niin minua haukuttiin. "Vitun läski", "Hyi helvetti kun olet ruma", "Pesetkö sä ikinä sun naamaa, kun näytät tolta?", "Pikku punkeroinen", "PORSAS", "Oot tosi läski".
Yllä vain muutama niistä haukkumisista, mitä sain kuulla.


Miksi ihmiset haukkuvat toisen ulkonäköä tai haukkuvat ylipäätään, oli syy mikä tahansa?

Haukkumisen takia yhä useampi ihminen kärsii tai on kärsinyt huonosta itsetunnosta ja itsensä inhoamisesta. Ulkonäköpaineet voivat aiheuttaa mm. vääristynyttä minä-kuvaa, jatkuvaa painontarkkailua ja pahimmillaan bulimiaa tai anoreksiaa joka voi johtaa kuolemaan. On ollut kauheaa nähdä, kun esimerkiksi osastolla ollessani masennukseni takia, olen nähnyt kun joitakin potilaita on syötetty väkisin hoitajan tarkkaillessa, koska potilas ei muuten suostuisi syömään mitään.

Haukkujia eivät myöskään ole pelkästään ulkopuoliset ihmiset, vaan oma perhekin tai suku saattaa arvostella kaikesta mitä toinen tekee ja vaatii täydellisyyttä ja siihen pyrkimistä.
Surullista, eikö totta?

Ulkonäköpaineet ja kriteerit ovat myös iso osa deittailua.
Aitous ja luonnollisuus ovat yhä enemmän sellaisia asioita, joita ei pidetä arvossa.
Tai siltä se ainakin tuntuu, mitä sosiaalinen media antaa ymmärtää.
Annetaan kuva, että sinun pitää olla tietynlainen, ennen kuin sinä kelpaat.
Joka paikassa, kuten esimerkkinä televisiossa oikein pursuaa nämä dieettiohjelmat, hottikset, fitnessurheilun suosio sun muunlaiset ohjelmat, jossa korostetaan minkälainen sinunkin pitäisi olla tai mitä sinun pitäisi tehdä itsellesi.
Ihmisille on tehty kasvoleikkauksia, on laitettu botoxia, korjailtu sitä ja tätä, halutaan näyttää milloin kenenkin kopiolta.

Onko se kuitenkaan sitä, että on oikeasti itseensä tyytyväinen jos halutaan leikellä itsensä tai vaikkapa harrastaa fitnessiä niin paljon, ettei se liiallinen määrä ole enää terveydellekään hyväksi?

Minusta se kertoo pikemminkin huonosta itsetunnosta, koska mielestäni oikeasti kaunis ihminen on sellainen, joka kantaa ylpeänä kilonsa ja arpensa, vähät välittämättä siitä mitä muut ajattelee. Ja kaunis ihminen on sellainen, joka on ennen kaikkea sisäisesti kaunis. Ihminen, jolla on hyvä ja lämmin sydän, hyvät arvot ja joka välittää muistakin, kuin pelkästä omaan napaansa tuijottamisesta.

Mitä vielä tulee deittailemiseen ja ulkonäköpaineisiin ja kriteereihin, olen myös itse kokenut asian suhteen arvostelua. Edellisessä pitkässä parisuhteessa exäni haukkui minua usein "arpinaamaksi" tai "läskiksi". Sen lisäksi minulle kerran sanoi eräs ihminen, että:
"Saisit kenet vaan, jos laihduttaisit parikymmentä kiloa pois".
Kyseinen kommentti satutti minua niin paljon. Ajattelin, että minun painoko minut määrittelee minkälainen minä ihmisenä olen?


Toisaalta ymmärrän myös senkin, että kenenkään ulkonäkö ei voi miellyttää jokaisen ihmisen silmää. Minua itseänikin viehättää toisessa tietynlaiset ulkoiset asiat, mutta onko kaikkea kuitenkaan pakko sanoa ääneen? Miksi asioita ei voisi pitää omana tietonaan?

- - - -

Jokaikinen päivä on omanlaistaan työtä ja taistelua itsensä kanssa, että ihminen yrittää hyväksyä itsensä ja omat virheensä ja sitä kohti haluan koko ajan pyrkiä, että olisin sinut itseni ja kehoni kanssa ja oppisin rakastamaan itseäni sellaisena kuin olen. Tiedän, että olen ylipainoinen ja tiedän, että minun pitäisi liikkua enemmän ja syödä terveellisemmin, mutta tiedostan myös senkin tosiasian, että saatan tänään vaikka jäädä auton alle.
Elämästä ei voi ikinä tietää, mitä se tuo tullessaan.

Vielä aitoudesta, luonnollisuudesta ja itsensä hyväksymisestä sen verran, että tällaiset ihmiset kuin hän alla olevassa kuvassa..


.. Ovat hienoja esimerkkejä ja suunnan näyttäjiä tässä nykyään niin pinnallisessa ja karussa maailmassa, jossa on yhä enemmän epäluonnollisia ja leikeltyjä silikoni-ihmisiä.

Hän on ylpeä siitä mitä on, eikä häpeile itseään eikä sairauden mukanaan tuomaa erilaisuutta. Hänestä minun mielestä pitäisi jokaisen meistä ottaa mallia.

MUISTA RAKASTAA ITSEÄSI, OLET KAUNIS JUURI TUOLLAISENA!

- Rakastunut mies









7 kommenttia:

  1. Hyvä postaus! Muakin on kiusattu ulkonäöstä(kin) paljon lukioaikojen loppuun saakka. Vielä aikuisiälläkin osa jaksaa jatkaa samaa rataa vaikka oon ulkonäöltäni muuttunut mm laihtunut yli 90 kilosta 60 kiloon -.-" Osalla pahimmista kiusaajista on taas käynyt päinvastoin, siitä 40-50 kiloisesta sellaseksi yli 100 kiloseksi emakoksi. Silti niistä osa jaksaa jatkaa. En ymmärrä yhtään ihmisiä jotka mittaavat toisia ulkonäön perusteella. Se on mun mielestä köyhää ja lapsellista. Koska mua on arvosteltu niin paljon, niin oon jopa arvostelijoita julmempi itseäni kohtaan. Tiedän omat virheeni jopa paremmin kuin he jotka niistä jatkuvasti mainitsevat. Tää näkyy melkein kaikessa mitä teen ja vaikuttaa mun sairastamaan masennukseenkin. Ensin joudun väkisinkin kuuntelemaan muiden sanomista ja kun tuun yksin kotiin alan miettimään kaikkea tarkemmin. Tilanteet paisuu mun mielessä ja masennun lisää ja lisää. Toisaalta arvostelu antaa toisinaan lisää voimaa kun pääsee vaikeen tilanteen yli ja mulla ainakin antoi motivaatiota laihduttaa. Mulle saattaa joskus kiusaamisen ja arvostelun seurauksena motivaatio kasvaa kun haluan pistää hiljaisuudessa muille luun kurkkuun.
    However, ei ne haukkujatkaan mitään täydellisiä oo. Sen oon todennut jo monia kertoja. Kun ihminen avaa suunsa ja sanoo jotain rumaa, niin koko kyseisen henkilön koko kuva muuttuu vaikka henkilö olis ensisilmäyksellä ollut kuinka ihana tahansa. Useimmitenhan niillä on ne suurimmat pottunenät, riipputissit, risuparrat ja muutenkin niin perusmaku kaikessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi!

      Ihan uskomatonta tuo, miten aikuisetkin ihmiset jaksavat vielä jatkaa sitä toisen haukkumista, luulisi että ihmiset viisastuisivat aikuistuessaan, mutta näin ei taida kaikille käydä. Niillä on varmaan itsellä tosi huono itsetunto tai elämä, että niiden pitää keinolla millä hyvänsä alistaa toista ja tehdä toisen ihmisen elämästä kurjaa.

      Se onkin tuossa ikävää, että vaikka kiusaajienkin haukkumiset satuttaa paljon, niin jossain vaiheessa ihminen saattaa kääntyä itse itseään vastaan ja alkaa käyttäytyä erittäin julmasti ja syyllistävästi itseään kohtaan. Siitä kierteestä pitäisi päästä pois ja pikemminkin arvostaa ja kehua itseään asioista, missä on hyvä ja mihin itsessään tyytyväinen.

      Mutta ymmärrän kyllä täysin mistä puhut, koska itsekin sairastan keskivaikeaa masennusta, niin asioilla on tapana tuppaantua paisumaan aina omassa mielessä.

      Tuo on sinällään ihan hyvä asia tuo motivaatio että se tulee joihinkin asioihin kiusaamisen myötä, juuri niinkuin mainitsit tuosta, että haluaa laittaa luun kiusaajien kurkkuun ja näyttää niille, mihin itsestä on. Mutta on hyvä kuitenkin lopulta, että ne asiat tekee kuitenkin itseään varten. Esimerkiksi kunnon ylläpitäminen edistää omaa terveyttä ja hyvinvointia :)

      Kukaan ei tosiaankaan oo täydellinen ja jokaisesta ihmisestä löytyy ne hyvät ja huonot puolensa, mutta ne muodostaa meistä sen kokonaisuuden. Toisten sanomisista ei liikaa kannata välittää, pääasia että itse tietää minkälainen on :)

      Poista
  2. Oon 16-vuotias tyttö. Tykkään tosi paljon lukea sun blogia. Minullakin on ollut masennus ja vaikka se on oikeastaan menny ohi ni välillä tulee niitä hankalia hetkiä. Saan itseluottamusta,itsevarmuutta ja jaksan paremmin kun luen tätä. Kiitos kun kirjoitat! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos kommentistasi ja hienoa kuulla että olet saanut itseluottamusta ja itsevarmuutta lukemalla blogiani! <3 aina on hienoa kuulla, jos on voinut jotenkin positiviisesti vaikuttaa omilla kirjoituksillaan toisen ihmisen elämään.

      Vaikeita hetkiä ja vastoinkäymisiä tulee meille kaikille elämän aikana vastaan. Niistä pitäisi vain jotenkin yrittää selvitä ja jaksaa taistella läpi vaikeidenkin aikojen, vaikkei se aina helpolta tuntuisikaan.

      Jos haluat joskus kirjoittaa minulle suoraan, niin sähköpostiosoitteeni mihin voi mailia laittaa tulemaan on:

      rakastunutmiekkonen@gmail.com

      Tsemppiä ja voimia sinulle jatkoon! :)

      Poista
  3. Kiitos sinulle ihanista kirjoituksista. Löysin nyt blogisi ja huomaan miten kerrot tosiaan asiaa :) Voin allekirjoittaa kaiken mitä olet tässä sanonut.
    Kiusaamista kokeneena ja masennuksen kanssa kamppailleena ymmärrän hyvin mitä sanot.
    Ja voin rohkaisun sanana kertoa kaikille että alhosta pääsee nousemaan, itseään oppii rakastamaan ja muut jättämään omaan arvoonsa.

    Kirjoitat tosi ihanasti, selkeästi ja koskettavasti suoraan vaikeista asioista, mitä arvostan todella.
    Kiitos sinulle, jatka samaan malliin. Jatkan lukemista x)

    Me olemme kaikki kauniita tarpeeksi hyviä ja juuri niinkuin pitää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suvi ihanasta kommentistasi ja tervetuloa seurailemaan blogiani! :) <3

      Synkkyydestä todellakin pystyy nousemaan. Helppoa se ei ole, vaan työtä pitää tehdä sen eteen tosi paljon. Pitää muistaa hakea apua ja ennen kaikkea ottaa apua vastaan. Maailma on mahdollisuuksia täynnä ja hieno paikka, kun sen oikein oivaltaa. Vastoinkäymisten jälkeen kyllä paistaa aurinkokin ja tulee niitä parempiakin aikoja. Pitää vaan jaksaa uskoa :)

      Poista
  4. Onhan meitä sisäisesti kauniita, mut onneks ees jollakin tavalla vai miten se meni? -H

    VastaaPoista