Täyden kympin metsästyksestä

Moikka! Mä ajattelin tänään kirjoitella blogiin aiheesta: täyden kympin metsästys, eli täydellisen kumppanin löytämisestä on siis kyse.

Tämä postaus ei millään tavalla liity kyseistä nimeä (täyden kympin metsästys) kantavaan blogiin, vaan tää on ihan yleinen postaus aiheesta.

Mua jo heti alkuun kyseinen lause ja tuo kymppi ylipäätään särähtää korvaan ja pahasti. Koska tänä päivänä tuntuu olevan jotenkin tosi yleistä, mitä näkee televisiosta ja ihan yleisestikin, että toisia ihmisiä arvostellaan hirveästi ja annetaan niille arvosanoja.

Hyvänä pahana esimerkkinä tää hottikset, jossa ihan suoraan lauotaan niistä kumppaneista, että: "toi nyt oli tollanen ehkä 8-", "toi oli ehkä seiska" jne.

Sitten on näitä sovelluksia mm. hot or not, joka myös "laskee" sulle arvosanan sen mukaan, miten suosittu profiilisi on.

Mä oon tottunut siihen, että arvosanoja saadaan vaan koulussa.

Ja koulussa sen vielä joten kuten ymmärtää, että arvosanaksi halutaan saada kymppi, että se näyttää päättötodistuksessa paremmalta. Mutta parempi minun mielestä oli kokeessakin se, jos sai jonkun muun numeron kuin 10, koska silloin tiesi että on jotain kehitettävää.

Kuka haluaisikaan saada täyden kympin kumppania tai parisuhdetta?

Jossa kaikki on yhtä suurta loistoa

ja vieressä kulkee ihminen, joka ei sano ikinä mitään väärää. Jonka luonteessa ei ole mitään moitittavaa. Joka ei ole ikinä väärässä. 

Omasta mielestä sellaisen ihmisen kanssa seurusteleminen ois ihan helvetin tylsää.

Kyllä suhteessa ja siinä toisessa ihmisessä pitää olla haastetta.

Pitää olla konflikteja ja kunnon riitoja, koska ne vahvistaa suhdetta entisestään.

Mistä ylipäätään tää arvosanoilla hössöttäminen on tullu?

Onko se vaan sitä surullista nykypäivää, että maailma on menny niin pinnalliseen suuntaan, että ihmisetkin pitää määritellä eri arvoasteikkoihin ja etsitään vaan sitä täydellistä ja tietynlaista. Toisaalta, mä en kyllä sitten ihmettele sitä ollenkaan, että ollaan sinkkuina, kun ei ketään löydä. Ei kai sitä ketään löydäkään, jos kriteerit toisen suhteen menee aivan yli äyräiden. Tottakai jokaisella on oma maku ja pitääkin olla tietyt toiveet EDES sitä toista kohtaan, mutta joistakin asioista varmasti voi joustaa eikä kaikkia ominaisuuksia tarviikaan olla. Ehkä sen negatiivisen ajattelemisen puolesta, voisimme deittaillessa yrittää miettiä VAIKKA EDES väkisin toisesta niitä positiivisia puolia, koska kyllä kaikissa ihmisissä varmasti jotain hyvää on. 

Ja jos ei sitten kuitenkaan toinen miellytä, niin asian voi ilmaista nätisti.

Mutta tommonen "mä oon kymppi ja sä oot ehkä kasi" tai "sä et oo mun tasolla"- ajattelutyyli on omasta mielestäni vaan erittäin mautonta.

Ja se mikä itselle voi olla "nou-nou", voi jollekin toiselle olla JACKPOT!

Onko sua ikinä arvosteltu suoraan päin naamaa

tai annettu arvosanoja?

Tai oletko ikinä antanut arvosanoja toisista ihmisistä?

- Rakastunut Mies