Opettele rakastamaan ensin itseäsi

Sellaisessa hyvässä tv-sarjassa, kun: Rupaul's drag race, sanotaan että "if you don't love yourself, how the hell can you love anyone else?

Eli suomeksi: Jos et rakasta itseäsi, kuinka helvetissä

voit rakastaa jotakuta toista?

Tuohon lauseeseen kiteytyy tämä postaukseni.

Varsinkaan Suomalaisille ei ole kovin yleistä se, että itseään tai itsensä rakastamista tuodaan esille. Omaa menestystä tai onnea pitäisi pikemminkin hävitä tai olla asiasta hiljaa.

Nöyränä poikana tai tyttönä pitäisi vaan olla. Ehkä hiukan parempi vielä, jos valitat jostakin.

Vaikka mitään valittamisen aihetta ei sinällään edes olisi, niin ainahan sitä jotain keksii.

"Onpas kurja sää..", "työt painaa päälle", "sattuu sinne ja tänne ja tuonne" jne.

Mistä sitten johtuu se, että niitä hyviä asioita ei haluta korostaa tai kertoa muille, että on tyytyväinen itseensä ja rakastaa itseään juuri sellaisena kuin on?

Kuuluuko se tapa meidän kulttuuriin, vai onko monilla vaan niin huono itsetunto?

Liittyykö asiaan kenties pelko siitä, että antaa itsestään epämiellyttävän ja itserakkaan kuvan?

Itsensä rakastamisen taito on yksi elämän vaikeimmista asioita opetella.

Niin on myös allekirjoittaneelle.

On niin paljon helpompaa rakastaa toista ihmistä. Lapsena opit rakastamaan vanhempiasi. Lapsena ja nuorena kun saat ystäviä opit rakastamaan niitä.

Sitten, kun löydät vierellesi kumppanin, rakastat häntä.

Mutta missä vaiheessa opit rakastamaan itseäsi?

Tai miten edes voi opetella rakastamaan itseään?

Miten se tapahtuu? Varsinkin jos kärsii huonosta itsetunnosta.

Joskus olen itse käyttänyt sellaista tapaa, että kirjaan paperille asioita ylös, joihin olen itsessäni ja elämässäni tyytyväinen.

Jos olen johonkin asiaan ollut tyytymätön, olen miettinyt voinko jotenkin korjata asian tai onko asia sitten loppupeleissä kuitenkaan niin tarpeellinen asia, että se pitäisi korjata?

Jos vaikka kyseessä on joku luonteenpiirre, missä itsestään ei ehkä niin pidä, niin täytyykö sitä piirrettä kuitenkaan itsestään muuttaa tai poistaa? Koska ne piirteethän meistä tekee ihmisen, sen kokonaisuuden mitä me olemme.

Minusta on jopa hiukan surullista se, miten ihmiset yrittävät itsensä muokata aina tietynlaiseen muottiin. Oli kyse sitten esim. parisuhteesta tai työpaikasta.

Kirjoitat itsestäsi cv:hen parhaimpia puolia ja olet myös valmis kehittämään niitä huonojakin puoliasi heti oitis paremmiksi.

Tuntuu, että ihmisestä yritetään muokata se täydellinen. Virheetön.

Mitäpä jos korjaamisen puolesta opettelisimme rakastamaan itsessämme myös niitä huonoja puolia? Rakastamaan niitä huonoja päiviä, jolloin kaikki menee päin prinkkalaa.

Ehkä asiat ei kuitenkaan ole niin huonosti.

Voi, kun pystyisimme olemaan ylpeitä saavutuksistamme, teoistamme, sanoistamme.

Näkisimme ne positiiviset, elämät pienet ja suuret ilot joita saamme kokea,

ja unohtaisimme jonninjoutavan valittamisen ja kyynisyyden.

Älä siis pelkästään rakasta muita ihmisiä ympärilläsi,

vaan ennen kaikkea rakasta ja hoivaa itseäsikin.

Osaatko sinä rakastaa itseäsi ja nähdä itsessäsi ne hyvät puolet?

Mikä siinä on helpointa tai vaikeinta?

- Rakastunut mies