Opettele rakastamaan ensin itseäsi

Sellaisessa hyvässä tv-sarjassa, kun: Rupaul's drag race, sanotaan että "if you don't love yourself, how the hell can you love anyone else?

Eli suomeksi: Jos et rakasta itseäsi, kuinka helvetissä

voit rakastaa jotakuta toista?

Tuohon lauseeseen kiteytyy tämä postaukseni.

Varsinkaan Suomalaisille ei ole kovin yleistä se, että itseään tai itsensä rakastamista tuodaan esille. Omaa menestystä tai onnea pitäisi pikemminkin hävitä tai olla asiasta hiljaa.

Nöyränä poikana tai tyttönä pitäisi vaan olla. Ehkä hiukan parempi vielä, jos valitat jostakin.

Vaikka mitään valittamisen aihetta ei sinällään edes olisi, niin ainahan sitä jotain keksii.

"Onpas kurja sää..", "työt painaa päälle", "sattuu sinne ja tänne ja tuonne" jne.

Mistä sitten johtuu se, että niitä hyviä asioita ei haluta korostaa tai kertoa muille, että on tyytyväinen itseensä ja rakastaa itseään juuri sellaisena kuin on?

Kuuluuko se tapa meidän kulttuuriin, vai onko monilla vaan niin huono itsetunto?

Liittyykö asiaan kenties pelko siitä, että antaa itsestään epämiellyttävän ja itserakkaan kuvan?

Itsensä rakastamisen taito on yksi elämän vaikeimmista asioita opetella.

Niin on myös allekirjoittaneelle.

On niin paljon helpompaa rakastaa toista ihmistä. Lapsena opit rakastamaan vanhempiasi. Lapsena ja nuorena kun saat ystäviä opit rakastamaan niitä.

Sitten, kun löydät vierellesi kumppanin, rakastat häntä.

Mutta missä vaiheessa opit rakastamaan itseäsi?

Tai miten edes voi opetella rakastamaan itseään?

Miten se tapahtuu? Varsinkin jos kärsii huonosta itsetunnosta.

Joskus olen itse käyttänyt sellaista tapaa, että kirjaan paperille asioita ylös, joihin olen itsessäni ja elämässäni tyytyväinen.

Jos olen johonkin asiaan ollut tyytymätön, olen miettinyt voinko jotenkin korjata asian tai onko asia sitten loppupeleissä kuitenkaan niin tarpeellinen asia, että se pitäisi korjata?

Jos vaikka kyseessä on joku luonteenpiirre, missä itsestään ei ehkä niin pidä, niin täytyykö sitä piirrettä kuitenkaan itsestään muuttaa tai poistaa? Koska ne piirteethän meistä tekee ihmisen, sen kokonaisuuden mitä me olemme.

Minusta on jopa hiukan surullista se, miten ihmiset yrittävät itsensä muokata aina tietynlaiseen muottiin. Oli kyse sitten esim. parisuhteesta tai työpaikasta.

Kirjoitat itsestäsi cv:hen parhaimpia puolia ja olet myös valmis kehittämään niitä huonojakin puoliasi heti oitis paremmiksi.

Tuntuu, että ihmisestä yritetään muokata se täydellinen. Virheetön.

Mitäpä jos korjaamisen puolesta opettelisimme rakastamaan itsessämme myös niitä huonoja puolia? Rakastamaan niitä huonoja päiviä, jolloin kaikki menee päin prinkkalaa.

Ehkä asiat ei kuitenkaan ole niin huonosti.

Voi, kun pystyisimme olemaan ylpeitä saavutuksistamme, teoistamme, sanoistamme.

Näkisimme ne positiiviset, elämät pienet ja suuret ilot joita saamme kokea,

ja unohtaisimme jonninjoutavan valittamisen ja kyynisyyden.

Älä siis pelkästään rakasta muita ihmisiä ympärilläsi,

vaan ennen kaikkea rakasta ja hoivaa itseäsikin.

Osaatko sinä rakastaa itseäsi ja nähdä itsessäsi ne hyvät puolet?

Mikä siinä on helpointa tai vaikeinta?

- Rakastunut mies

Sinun ja kumppanisi oudot tavat - Voiko joku outo tapa olla liikaa?

Kaikilla meillä niitä on. Outoja tapoja. Tai joita itse pitää outona, mutta eivät vaikuta toisen silmissä yhtään sellaiselta tai toisinpäin. Jos joku sanoo olevansa täysin normaali, niin minä väitän että taivaalla lentää pinkkejä elefantteja. Mä vihaan muutenkin sanaa normaali. Kuka tai kellä on oikeus määritellä mikä on normaalia tai mikä ei?

Ihmisen viat, oudot tavat ym. tekevät siitä ihmisestä juuri sellaisen, kuin se on. Kokonaisen.

Mä ajattelin tässä postauksessa hieman valottaa itseäni ja kumppaniani. Eli listaan tänne meidän molempien outoja tapoja, joita joudutaan toisissamme ja itsessämme "kestämään":D niin ja ei kannata ottaa liian vakavasti ja tosissaan näitä, osa on aika huvittavia vaan.

MINUN OUDOT TAVAT:

Mulla riittää outoja tapoja vaikka muille jakaa. :D Aina jännittääkin kun uuteen ihmiseen tutustuu, varsinkin silloin kun on tutustumassa mahdolliseen kumppaniehdokkaaseen, niin se että mitäs sitten kun ne omat oudot puolet alkaa pikkuhiljaa paljastua, niin miten se toinen suhtautuu niihin? Pitääkö se mua ihan hulluna tyyliin?

Onneksi kuitenkin (tähän asti) kaikki on tullu mun outojen tapojen kanssa toimeen ja sehän se ystävyyssuhteessa ja parisuhteessa onkin tärkeintä, että toinen hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin olet.

Mutta nyt niihin tapoihin.

- Asioiden tarkasteleminen (liiallinen). Tämä tarkoittaa sitä, että esim. kun lähden kotoani pois, mulla on pakkomielle tarkistaa ihan useaankin otteeseen, että hellat on kiinni, kahvinkeitin ym. ulko-ovi varmasti suljettuna. 

Tämähän on toisaalta ihan hyväkin juttu, että ei vaan huolimattomasti lähde pois, mutta se mikä tekee asiasta ärsyttävän on se, että en tahdo aina välillä uskoa asiaa yhdellä kertaa, että ne hellat tosiaan on kiinni, vaan ne pitää tarkistaa ihan useampaan otteeseen. 

Mulla on tätä tarkastelua välillä myös muihinkin asioihin liittyen.

Tästä oon saanu välillä kuulla vähän noottiakin muilta, varsinkin jos on kiire jonnekin ja mä jään pyörimään ympyrää :D

- Asioiden haisteleminen. En nyt ihan kaikkee haistele :D mutta mulla on joku fetissi varmaan, että asioita pitää haistella.

Teini-ikäisenäkin, kun menin vaikka ostamaan itselleni shampoota, valitsin shampoon sillä perusteella mikä tuoksui parhaimmalta.

- Kröhm.. no tää nyt ei varmaan ketään kiinnosta, mutta kun menen isommalle hädälle, niin laitan AINA vessapaperia sinne pönttöön ennen ku alan tarpeille. En siis tykkää siitä, että se vesi silleesä plompsahtaa, kun *piip* tippuu pönttöön. Siksi paperi.

Niiin ja vaikka oon mies, käyn pissillä istualtaan: paljon siistimpää!

Poikkeustapauksena yleiset vessat.

- Sormien ja varpaiden naksuttelu. Tää on varmaan aika yleistäkin, mutta monet ei tästä tykkää. Ja väitetäänhän sen kuluttuvan niveliäkin.

- Ylitarkkuus siivoamisessa. En nyt tiiä onko tämä outo tapa, mutta tykkään että tavarat on tietyssä järjestyksessä ja tiptop. En todellakaan tykkää siitä, että kukaan muu menee esimerkiksi järjestelemään mun kaappien sisältöä varsinkin jos kaapissa on paljon tavaraa, koska mun on tiedettävä missä on mikäkin tavara, jos tarve sille tulee :D

- Puhun eläimille ja paljon. Joskus saatan puhua niille myös muilla kielillä, koska ajattelen että entä jos ne on ollu edellisessä elämässä vaikka amerikkalaisia. Haha.

Mulla ei tuu nyt muita outoja tapoja itsestäni mieleen vaikka niitä onkin kyllä varmasti vielä paljonkin. Mutta kun niitä rupeaa oikein miettimällä miettimään, niin ei muista mitään.

Tuossahan niitä kuitenkin nyt muutama on.

Sitten kumppanini outoihin tapoihin:

- Elokuvien pitää olla aakkosjärjestyksessä kirjahyllyssä. Muistan tän ihan ekoilta kerroilta kun nähtiin ja rupesin kattoo hänen leffavalikoimaa, niin hän katto mun takana että varmasti laitan leffat takas oikeille paikoilleen :D

- Tietynlainen tyyli tehdä asiat keittiössä, mitä tulee mm. ruoanlaittoon. Mua aika useesti neuvoo, että asian vois tehdä näin ja näinkin. Joskus vähän ärsyttävä tapa, mutta tämän kanssa on oppinut elämään ;)

- Sormien naksuttelu myöskin. Varpaita ei niinkään naksuttele, toisin kuin itse.

- Tietokoneelta pitää olla aina jotain pyörimässä, kun ruvetaan nukkumaan. En nyt tiiä onko tämäkään niin outo tapa. Alussa tähän oli vähän vaikee tottua, kun itse tykkään nukkua hiljaisuudessa, mutta nykyisin oon tottunu. Tosin joskus on niitä öitä, kun ei saa muutenkaan millään nukuttua niin sillon kyllä sammutan sen tietokoneen, jos sekin vielä taustalla on häiritsemässä.

- Leivän "tekeminen". Vaalealle leivälle ei ollenkaan voita (poikkeustapauksena sämpylät). Myöskin hän laittaa kurkun aina alimmaiseksi ja leikkeleet päälle. Kun taas itse laitan kurkun aina päälle.

- Lievien ADHD-kohtausten saaminen. Yhtenä hetkenä rauhallinen, toisena hetkenä melkein ihan mahdoton. Tähänkin on tottunut. :)

Mutta muuta ei nyt tähän hätään tule mieleen tähänkään.

Mitkä on sinun ja/tai kumppanisi oudot tavat?

Onko teillä tai jommalla kummalla samoja tapoja kuin meillä?

Tai voiko joku toisen tapa olla liikaa?

Minua ei ainakaan haittaa toisessa nuo ns. oudot tavat.

Ehkä siinä vaiheessa jokin asia voisi tuntua liialta ja ylitsepääsemättömältä, jos se vaikuttaa todella negatiivisesti omaan tai yhteiseen elämään tai se satuttaisi jollain tavalla.

Mitään tällaista ei kuitenkaan ole.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! :)

Onko kumppanisi sittenkään sopiva sinulle?

Mä en usko, että on olemassa sitä "yhtä ja ainoaa oikeaa", pikemminkin on olemassa monta oikeaa ja monta väärää. Parisuhde on kahden kauppa ja pitkälti sen kestäminen riippuu siitä, mihin ihminen on valmis sopeutumaan toisen takia. Täydellistä, täysin ihanteellista ihmistä tuskin onkaan, jossa ei olisi mitään vikoja ja ärsyttäviä piirteitä.

Toisaalta, iän myötä siitä jostakin oikeasta voi lopulta tulla väärä ja päinvastoin väärästä oikea. Ihminen kasvaa niin fyysisesti kuin henkisesti iän myötä, tilanteet muuttuu, ihmiset muuttuu - sellainen minkä on saattanut nähdä kaksikymmentä vuotta sitten vastenmielisinä, saattakin nyt olla erittäin houkutteleva.

Mistä sitten voi tietää onko nykyinen kumppanisi tai tuleva mahdollinen kumppanisi sopiva juuri sinulle? Loppuelämän kestävää parisuhdetta ei heti tietysti tarvitse löytääkään, mutta tottakai sitä monet toivoo tutustuessaan uuteen treffikumppaniin, että tässä nyt olisi se ihminen, jonka kanssa voisi kuvitella elävänsä koko loppuelämän.

Onko hänen kanssaan hyvä ja luonteva olla?

Pystytkö olemaan hänen kanssaan oma itsesi, ilman että sinun tarvitsee miellyttää koko ajan toista tai tehdä kaikki asiat niin kuin toinen haluaa sinun tekevän?

Onko hiljaisetkin hetken täysin ok, ilman että kummallekaan tulee vaivaantunut olo?

Pystyttekö keskustelemaan?

Jos pariskunta ei pysty keskustelemaan asioista, on sellainen suhde melko tuhoontuomittu. Parisuhde on kuin todella hyvä ystävyys. Pystyt keskustelemaan kumppanisi kanssa asiasta kuin asiasta. Tällä en kuitenkaan tarkoita sitä, että jokaikistä yksityiskohtaa omasta elämästään täytyy selittää.

Viehättääkö hän sinua ulkoisesti ja sisäisesti?

Miten tän asian vois sanoa silleen nätisti? No hmm.. kukapa haluaisi vierelleen ihmistä, että kun aamulla herää hänen vierestään, ensimmäinen asia mitä menee tekemään on: oksentaminen? Tiedän, tuo kuulosti melko kauhealta, mutta on täysin luonnollista että ihminen etsii vierelleen ulkoisesti viehättävää ihmistä tai ihmistä joka jollain tavalla muistuttaa ihmistä itseään. Monesti esimerkiksi kovat kuntoilijat etsivät vierelleen toista ahkeraa kuntoilijaa.

Mutta, kukaan ei tosin tee kauniilla /  komeallakaan ihmisellä yhtään mitään, jos luonne on täyttä paskaa. Eli kyllä se luonne kaikista tärkein asia on, mitä toisessa tulisi lopulta arvostaa.

Miten käyttäydytte riitatilanteissa?

Riidat olisi hyvä sopia aina puhumalla, vaikka joskus raivo onkin niin pinnalla.

Jos toinen on väkivaltaisesti käyttäytyvä, suosittelen lähtemään suhteesta heti pois. Väkivallan käyttö ei ratkaise mitään.

Onko teillä yhtään samanlaisia arvoja, tavotteita ym. asioita elämässä?

Täysin samanlaiset arvot ja tavoitteet ei tietenkään tarvitse olla, mutta plussaa on jos arvostatte samoja asioita. Suvaitsevainen ja rasisti tuskin tulee hyvin yhteen.

Tai lapsirakas ja ihminen joka ei voi sietää lapsia. Tuo asia voi tulla esille myös lapsenhankintaan liittyen. Tosin poikkeuksiakin on ja paljon. Olen tavannut mm. ihmisiä, jotka eivät ole joskus ikinä halunneet lapsia, mutta joilla on nyt lapsia. 

Jonkinlaista yhteistä suuntaa, tavoitetta ja arvoja on hyvä olla, varsinkin jos suunnittelette yhteistä tulevaisuutta.

Hyväksyttekö toistenne perheen ja ystävät?

Monilla pariskunnilla tulee riitaa jommankumman tai molempien ystävistä ja perheestä. Seasta löytyy joku josta ei tykätä. Kuitenkin on tärkeä muistaa, että perhe ja ystävät ovat todella tärkeä asia jokaisen elämässä, eikä niitä haluta menettää. Kaikkien kanssa ei ole pakko tulla toimeen tai olla ystävä, mutta käyttäytyä aina voi :)

Tässä muutamia asioita, joista voi miettiä että onko se nykyinen kumppani tai se mahdollinen uusi juuri se sopivin sinulle.

Paljon on muitakin asioita jotka vaikuttavat sopivuuteen, kuten; rehellisyys, luottamus, vetovoima, rahankäyttö, ruokavalio ja liikunta jne.

Mahdotonta kuitenkin on, että jokaisesta löytyy ne kaikki. Siksi onkin hyvä pohtia mistä asioista voi tinkiä.

Minulle tärkeintä toisen kanssa olemisessa on juuri se, että voin olla täysin oma itseni, kumppanini ymmärtää ja tukee minua, saa minut nauramaan ja että hän saa oloni tuntumaan hyvältä. Näin on omassa suhteessani :)

Minkälaisia ominaisuuksia, piirteitä ym. sinun mielestäsi on hyvä olla kumppanissasi?

Minkälaisia asioita arvostat suhteessa?

Mistä tunnet sä pettäjän, ONKO oikea sulle hän?

Hellurei ja hellät tunteet.

Pettäminen on yksi ikävimmistä - ellei jopa ikävin asia mitä toiselle voi tehdä suhteessa. Luottamuspula on taattu. Toisille pareille se on kerrasta poikki ja tervemenoa, toiset yrittävät vielä kaikesta huolimatta jatkaa, vaikka ihan helppoa se ei enää olekaan, koska toiseen ei voi 100 % luottaa ja luottamus on yritettävä ansaita uudelleen.

Itse en henkilökohtaisesti ymmärrä, miten paljon on olemassa sellaisiakin suhteita joissa toinen osapuoli saattaa elää salattua kaksoiselämää vuosikausia, ilman että toinen tietää asiasta mitään. Jos on "tarve" ajautua pettämään, niin eikö siinä tilanteessa olisi parempi eka jättää se nykyinen kumppani ennen kuin hyppää sänkyyn jonkun kanssa? Erokaan ei välttämättä ole niin rankka asia, kuin se että yhdenäkin saat tietää että kumppanisi on maannut muiden ihmisten kanssa jo ties kuinka pitkään.

En kuitenkaan ala tuomitsemaan ketään, koska itselläni ei ole siihen varaa. Minä olen pettänyt aiemmassa suhteessa ja minua on petetty.

Mutta, itse en pystynyt pitämään asiaa toiselta salassa vaan tunnustin tekoni.

Ja uskon, että ihminen jolla on ripauskaan omaa tuntoa tallella potee teostaan varmasti huonoa oloa.

Miten sitten oikein voi tunnistaa pettäjän? Onko jotain selviä merkkiä siitä, että on syytä epäillä toista pettämisestä? Mustasukkaisuus on sopivassa suhteessa hyvä asia suhteessa, mutta jos sekin menee yli äiräiden, ei se ole enää hyvä juttu. Olen ihmetellytkin joskus ihmisiä, jotka vaativat nähdä kumppaninsa jokaikisen tekstiviestin tai facebook-keskustelun. Yksityisyys kuuluu jokaiselle siitä huolimatta, vaikka olisikin suhteessa.

Kokoan alle omia mietteitäni nyt siitä, mitä tuntomerkkejä pettäjällä voisi olla tai mikä saisi omat hälytyskelloni soimaan?

* Kumppani pitää puhelintaan ja tietokonettaan koko ajan salassa tai lähinnä että toinen ei saa siihen koskea tai hän menee puhumaan puheluitaan aina jonnekin muualle. Vaikka kirjoitinkin aiemmin, että en ymmärrä sitä että kumppania kytätään, niin kyllä se silti pistää ihmetyttämään jos toinen koko ajan näpräilee kännykkäänsä salassa ym.

* Ollaan vähän väliä poissa kotoa (pätee yhdessäasuviin), yllättävät ylityötunnit vähän väliä töissä, ihmeelliset selitykset menoihin tai poissaoloihin, varsinkin jos myöhemmin saa selville että selitetty juttu on ollut valhe. Tämä yleensä on yksi näkyvimmistä pettämisen merkeistä. 

* Luonne ja/tai käyttäytyminen muuttuu. Aletaan yhdenäkin haastamaan riitaa joka asiasta tai yhden äkin muututaan jotenkin ylihyväntuuliseksi. Myöskin jos omaan ulkonäköön aletaan panostaa entistä enemmän. Ulkonäköön panostaminen on tietenkin hyvä asia siinä tilanteessa, jos vaikka halutaan laihduttaa tai pitää huolta kunnosta. Sehän ei ole ikinä huono asia, eli vähän riippuu että millä tavalla ulkonäköön aletaan panostaa, ennen kuin voi alkaa epäillä.

* Saat sukupuolitaudin. Aika selvä merkki sille, että kumppanisi pettää. Varaudu kuitenkin siihen, että kumppanisi saattaa kääntää asian sinua vastaan. Tässäkin toisaalta on hyvä ottaa huomioon, missä ammatissa ihmiset ovat. Esimerkiksi veren kanssa tekemisissä olevilla on aina riski saada tartunta, jos verta pääsee omaan verenkiertoon. Mahdollista on myös se, että kumppanisi on saanut tartunnan joskus aiemmassa suhteessa, mutta tartunta on ollut piilevänä eikä ihminen ole käynyt testeissä.

* Seksi loppuu. Voi olla mahdollinen pettämisen merkki. Mutta ei välttämättä jos kyseessä on vaikka pitkäkin suhde tai suhde jonka läsnä on arki tullut voimakkaaksi. Monissa suhteissa seksin harrastaminen vähenee ajan mittaan.

* Joku kertoo sinulle, että on nähnyt kumppanisi toisen miehen tai naisen kanssa. Tämä ei tosin automaattisesti tarkoita pettämistä. Ihmiset kohtaa päivittäin vieraita ja tuttuja miehiä ja naisia, joiden kanssa ovat tekemisissä niin työn kuin harrasteiden merkeissä, joten ei kannata heti olettaa että kyse on pettämisestä.

* Löydät vieraita vaatteita kodistasi. Tottakai tässäkin tilanteessa ajatukset alkavat vilistä ja miettii, onko vaatteita jäänyt kumppanin mahdolliselta seksikumppanilta. Joskus kyseessä voi toki vain olla se, että jommankumman mies tai naispuolinen ystävä on kertakaikkisesti vaikka yötä ollessaan unohtanut vaatteita taloon.

* Vieraat miehet tai naiset soittelevat sinulle tai vastaat kumppanisi puhelimeen, johon joku tällainen soittaa. Tämä voi olla merkki salatusta kumppanista, mutta voi hyvin myös olla ihan tavallinen puhelu, ilman että siihen liittyy mitään outoa. ON myös olemassa sellaisia ihmisiä, että esim. joku on ihastunut kumppaniisi ja yrittää saada sinut mustasukkaiseksi, että teillä tulisi ero ja hän saisi puolisosi itselleen. Ihmiset osaavat olla todella katalia.

Miten toimia jos epäilee toisen pettävän?

Asiasta suoraan kysyminen on mielestäni se kaikista paras vaihtoehto, ilman että lähtee tekemään jonkunlaista salapoliisityötä asian selvittämiseksi - koska se asettaa sinut erittäin huonoon valoon, jos jäät asiasta kiinni, eikä kumppanisi oikeasti sinua petä.

Joten kannattaa kaksi kertaa miettiä, miten toimia. :-)

Oletko sinä pettänyt tai onko sinua petetty?

Millä tavoin sinä tai silloinen/nykyinen kumppanisi on jäänyt asiasta kiinni?

Oletko huomannut itsessäsi tai kumppanissasi merkkejä pettämisestä?

Muuttuuko käyttäytyminen, luonne, tapa tehdä asioita?

Pitääkö mielestäsi pettämisestä kertoa vai olla kertomatta?

Näihin tunnelmiin tällä kertaa.

- Rakastunut mies

Narsistin kanssa parisuhteessa

Moikka. Pahoittelut kun ei oo tullut vähään aikaan mitään postauksia tänne. On ollu tässä menoa ja meininkiä, niin ei oo ehtiny koneen äärelle pahemmin istahtamaan :D mutta täällä taasen.

On tullut aika paljoa kirjoiteltua tänne parisuhteista, sen ongelmista ym. aika yleisellä tasolla, joten ajattelin tässä postauksessa kirjoittaa hieman henkilökohtaisempaa materiaalia. Eli, parisuhteesta (onneksi entisestä) narsistisen ihmisen kanssa.

Parisuhde narsistin kanssa on omanlainen helvetti, jos niin voi sanoa. Sellainen myrkyllinen parisuhde melkein tuhosi minun elämäni. 

Narsisteilla on monenlaisia piirteitä, joten siksi sellainen ihminen onkin vaikea tunnistaa. Ja mitä rakkauteen tulee, rakkaus on tunnetusti sokea eikä niitä piirteitä välttämättä edes huomata toisessa ihmisessä tai voidaan kuvitella, että kyllä ne inhottavat puolet siitä ohi menee ja ihminen voi muuttua. Narsismi on kuitenkin sairaus, joka tarvitsee hoitoa.

Muutamia narsistille ominaisia piirteitä on:

- Liian suuret käsitykset itsestään

- Muiden hyväksikäyttö

- Empatian puute

- Ylimielisyys ja röyhkeys

- Uskoo olevansa ainutlaatuinen/vaatii korostunutta ihailua

Narsistinen ihminen ei myöskään osaa nähdä omaa narsistisuuttaan negatiivisena asiana, vaan hänen on helppo heittäytyä marttyyriksi tilanteessa kuin tilanteessa.

Nyt oma tarinani.

Tutustuin vuonna 2006 ollessani vasta 18-vuotias tähän exään. 

Kutsun häntä tässä tekstissä nyt exäksi, koska en halua paljastaa nimiä ihan yksityisyydensuojankin takia.

Asuin tuolloin sellaisessa melko pienessä kaupungissa ja olin juuri aloittanut opiskelut.

Suhteen alkuvaiheessa kaikki oli tietysti mahtavaa. Toisen kanssa synkkas asiat hyvin yhteen, oltiin koko ajan toistemme kanssa, tehtiin yhdessä kaikkia kivoja asioita ym. mitä nyt suhteeseen yleensä kuului.

Aika nopeasti sitten tilanne kuitenkin alkoi muuttua. Exä ei ollut silloin töissä tai koulussa, niin se yöt pitkät kuunteli mun asunnossa musiikkia ym. häiritsi muilla tavoilla, vaikka olin jo nukkumassa, koska mulla oli seuraavana päivänä koulua.

Exä alkoi arvostella mun koulussakäyntiä ja alaa jota opiskelin ja sanoi, etten tule ikinä pärjäämään sillä alalla, se ala oli mulle kuulemma väärä ja että mun ois ollut sama lopettaa koulu. Sen lisäksi exä alkoi olla myös mustasukkainen mun kavereista, kaikissa kavereissa oli hänen mielestään joku vika, eikä niitä sen takia olisi tarvinnut nähdä.

Kerrottuani exästä parille luokkakaverille ja muille kavereille, kaveritkin kehotti että mun pitäis jättää tää ihminen, että se ei tee hyvää mulle. Mä en kuitenkaan kuunnellut ketään tai sanoin, että "kyllä kaikki tästä vielä muuttuu parhain päin".

Sitten lopulta jätinkin kouluni kesken ja muutettiin yhdessä toiseen kaupunkiin kaksioon asumaan. Alussa kaikki näytti taas hyvältä. Meillä oli kivaa yhdessä. Yhdessäasuminen tuntui hyvältä ratkaisulta. Elämä kukoisti.

Sitä ei kuitenkaan taas kauaa jatkunut, kun eksäni alko taas olemaan mustasukkainen mun uusista kavereista. Sen lisäksi se alko arvostelemaan mua koko ajan. Mun ulkonäköä, painoa, vaatteita, mun käyttäytymistä, jopa mun vanhempia. Kaikessa oli hänen mielestä jotain vikaa ja kun otin asian puheeksi, hän sanoi että oli kaiken tarkoittanut vain vitsillä tai sitten hän heittäytyi marttyyriksi ja sanoi että, minä vain valitan hänelle aina samoista asioista. Jotenkin minusta tuntui välillä, että hän jopa usein nautti siitä että sai lytätä mua mahdollisimman alas.

Sitten vähitellen suhteen edetessä alkoi paljastua hänestä kaikkia yllättäviä asioita. Hän oli valehdellut itsestään vanhemmillensa vaikka mitä asioita. Hänen vanhemmat luuli että hänen lapsellaan on ammatti, töitä, eikä rahaongelmia ollut vaikka kaikki oli valhetta.

Luottotiedotkin häneltä oli mennyt, mistä hän ei viitsinyt edes mainita, ennen kuin alettiin etsiä sitä asuntoa meille. Silloinhan sekin vasta kävi ilmi. Minun oli siis vaikea luottaakaan enää häneen, koska mietin mitähän kaikkea hän oli minulle valehdellut.

Eikä hänen valehtelut ja sanallinen satuttaminen minua kohtaan ollut suinkaan ainoita ikäviä asioita. Hän veti riitoihimme mukaan minun kuolleita sukulaisia. Hän oli kohtaani väkivaltainen ja kerran ajoi puukollakin minua takaa yhteisessä asunnossamme.

Ja olihan sitä vielä paljon kaikkea muutakin paskaa, kuinka hän vaikkapa osti itselleen aina kaikkea kivaa ja jonninjoutavaakin ja minä jouduin aina huolehtimaan laskujen maksusta ja siitä että meillä oli ruokaa jääkaapissa. Mä en saanut itselleni ikinä ostaa mitään mukavaa.

Vuonna 2010 sitten viimein pääsin hänestä lopullisesti eroon. Eli oltiin melkein neljä vuotta yhdessä. En todellakaan tiedä miten jaksoin niin kauan häntä. Kai se oli vaan sitä rakkautta ja koitin uskoa että kaikki muuttuisi vielä paremmaksi. 

Silloinkin, kun olin häntä jättämässä, hän alkoi heti uhkailemaan itsensä tappamisella kiristääkseen minua, mutta elossa hän on tänäkin päivänä.

Meidän suhteen jälkeen mulla meni tosi kauan, ennen kuin pystyin mitään uutta suhdetta edes miettimään. Mulla oli kauan pelko, että kaikki ihmiset on samanlaisia ja uskoin jo että mussa oli pakko olla vikaa, koska exänihän pilasi itsetuntoni ihan täysin haukkumalla ihan koko ajan.

Onneksi olen nyt saanut kerättyä itsetuntoani aika hyvin takaisin ja tällä hetkellä elän hyvässä suhteessa, jossa minun ei tarvitse mitään noin hirveää kokea.

Ihmishirviöitä tosiaan on olemassa. 

Toivon, että jos joku on tällaisen tai vähääkin tämän tyyppisen ihmisen kanssa parisuhteessa tai ylipäätään tekemisissä, koska kyllähän narsisteja on ystävyyssuhteissakin, niin kannattaa kaksi kertaa miettiä kannattaako sellaista ihmistä pitää lähellään. Koska omasta kokemusta voin sanoa että se vie kaikki voimat ja pahimmillaan sellainen ihmissuhde voi olla vaarallinenkin.

Kenenkään ei tulisi kokea mitään tuollaista mitä itse olen kokenut. En tietenkään suhteen aikana itsekään ollut aina se viaton enkeli ja puhdas pulmunen, koska kaikkihan me ollaan ihmisiä ja tehdään virheitä, mutta se on ihan tervettä. Narsismi, ei ole.

Kiitos, jos jaksoit lukea tänne asti!

Ja kerro meille, jos olet kokenut tai nähnyt jotain vastaavaa?

- Rakastunut  mies

Parisuhteessa elävät - Arvostathan myös omaa aikaasi?

Rakkaus on vähän siitä jännä asia, että kun rakastuu, niin tuntuu että koko muu maailma ympäriltä katotaa. Haluaa vain olla toisen lähellä niin paljon, kun vain mahdollista, koska se tuntuu niin ihanalta ja oikealta.

Mutta vaikka se onkin ihanaa, liialla yhdessäolemisellakin on huono puolensa. Itse olen omalla kohdalla mm. huomannut sen, että en nää kavereitani läheskään niin usein ja kaipaan välillä niitä hetkiä ihan vain itseni kanssa.

Samaa olen huomannut myös usean kaverini kohdalla. Yhteydenpito on jäänyt vähemmäksi, koska kaveri on nyt kumppaninsa kanssa. Ystävyydessä kuitenkin ollaan iloisia toisen puolesta, että toisella menee hyvin ja hän on onnellinen, mutta en kiellä, etteikö ikävä olisi kavereiden kanssa vietettyjä yhteisiä hetkiäkin.

Itse oon ollut tyytyväinen minun ja kumppanini järjestelyyn. Tai lähinnä siihen, että meillä on molemmilla omat asunnot. Ei sillä, että oltaisi vielä niin mahdottoman kauan oltu yhdessäkään että ihan vielä muuttaisimme yhteen, mutta erillään asumisessa olen huomannut ainakin sen yhden puolen, että välillä saa myös hengähdystilaa ja sitä omaa aikaa. Saa kuunnella juuri niitä kappaleita jotka itseään miellyttää, lähteä kaupungille aina silloin kun tuntuu ja katsoa niitä elokuvia, jotka kiinnostaa. 

On meillä toki paljon yhteistä, todella paljon, mutta tottakai on joidenkin asioiden suhteen myös eri mieltymyksiä - mikä on ihan tervettä.

Myös silloin, kun olen yksin, tulee myös kavereitakin nähtyä useammin. Jos he joutavat omilta kiireiltään.

Jos pariskunta asuu yhdessä, silloin omaa aikaa voi tietysti olla vähemmän - koska toisen kanssa jakaa kodin. Mutta yhteinen koti ei kuitenkaan ole este omalle ajalle. Juuri kun aiemmassa postauksessani mietin mitä yhteistä tekemistä pariskunnilla voi olla, niin tässä postauksessa taas suosittelen myös harrastamaan niitä omia harrastuksia :D

Yksi seikka myös, minkä huomaa kun on yksin, että ikävä toista kohtaan tulee paljon herkemmin ja voimakkaammin. Jos toinen on koko ajan läsnä, ikävää ei ehdi tulla. Välillä jopa voi olla sellainen tunne, että toisen naama kyllästyttää. Tai toisen jotkut tietyt tavat ärsyttävät. Mutta sitten, kun on ollut hetken erossa - on mukavaa palata toisen kainaloon takaisin :)

Joten nyt tämä koko stoori. Lyhyesti ja ytimekkäästi. Pariskunnat - hienoa että olette löytäneet toisenne, mutta älkää unohtako itseänne ja ystäviänne. Antakaa toisillenne tilaa hengittää ja tehdä asioita myös yksin. Se on hyväksi. Ja vaikka tottakai toivoisi, että suhde kestäisi ikuisesti, on hyvä muistaa että jokainen olemme kuitenkin yksin tavallaan tässä maailmassa, vaikka ihmisiä onkin ympärillämme. Koska ikinä ei voi tietää, jos käy niin ikävästi, että suhde päättyy. Ja jos niin käy, on hyvä että sinulla on jotain itselläsi ja tiedät, että elämäsi jatkuu siitäkin huolimatta eteenpäin.

Kertokaa, annatteko te toisillenne omaa aikaa suhteessa ja miten? Ja mitä teette silloin, kun olette yksin? Mitkä ovat niitä asioita, joista juuri SINÄ nautit?

- Rakastunut Mies

Mitä yhteistä tekemistä kumppanin kanssa vapaa-ajalla?

Luin eilen ennen nukkumaanmenoa erilaisilta keskustelupalstoilta juttua siitä, mitä yhteistä tekemistä pariskunnilla voisi vapaa-ajalla olla? Ja harmikseni yllätyin siitä, miten vähän tekemistä oli keksitty. Yleisimmät vastaukset olivat, että molemmilla osapuolilla on ne omat harrastukset ja yhteisiä ajanviettotapoja ovat lenkkeily ja television katsominen. Ei sillä, että noissakaan olisi mitään huonoa, mutta minulle ne kuulostavat vähän yksipuolisilta ja pidemmän päälle sama toiminta voi käydä tylsäksi ja kaivataan jotain uutta.
Mitä kaikkea sitten voisi keksiä?

Kun lähdetään miettimään uutta yhteistä mielenkiinnon kohdetta tai harrastusta, ensimmäisenä olisi hyvä heittää pessimistisyys hevonkuuseen. Jos toinen yrittää ehdottaa jotain, vastaus on melko usein seuraavanlainen.. "No en mä nyt oikein tommosta.. ei kuulosta yhtään mielenkiintoselta", "siihen menee rahaa", "en mä nyt jaksa" jne.
Myönnän, että sorrun tuohonkin itsekin toisinaan, mutta TOISAALTA sitten ei ole syytä myöskään valittaa, kun ikinä ei ole mitään tekemistä.

Mielenkiintokin on siitä jännä asia, että vaikka joku harrastus ei kuulostaisikaan alkuun hyvältä, siitä voikin innostua, sitten kun sitä on kokeillut.
Ja mitä rahaan tulee, niin raha on monesti vain tekosyy. On paljon harrastuksia jotka ei ensinnäkään maksa mitään, eikä monet maksullisetkaan harrasteet nyt niin paljoa maksa. Miettikää voisitteko säästää jossakin muussa asiassa? Paljon on ihmisillä turhaa rahanmenoa, jos oikein tarkkaan rupeaa miettimään.

Huumoria kehiin. Kaikkia harrastuksia ei tarvitse ottaa niin vakavasti tai kaikilla harrastuksilla ei tarvitse olla tavoitetta. Lenkkeilyn tavotteenahan on monesti kunnon kohotus siinä samalla. 

Kokeilkaa jotain ex-temporena. Kaikkea ei tarvitse suunnitella vuotta etukäteen ja aikatauluttaa. Keksikää joku juttu yllättäen ja toteuttakaa se, jos resurssit ovat siihen mahdolliset sillä hetkellä.

Käytännön esimerkkejä:

Heittäytykää taiteellisiksi. Laulakaa, kirjoittakaa toisillenne kirjeitä tai runoja, lukekaa toisille kirjaa, piirtäkää/maalatkaa jne. Luova toiminta on myös hyväksi aivoille.

Kokkailkaa yhdessä. Pitäkää kynttiläillallisia. Jos aina teette viikosta toiseen samoja perinteisiä ruokia, haastakaa itsenne. Oiva keino on pitää vaikka teemaviikkoja. Eli yhtenä viikkona teette kiinalaisia ruokia, toisena italialaisia jne. Näin saatte siihenkin vaihtelua.
Ja netistä löytyy reseptejä pilvin pimein.

Kokeilkaa uusia liikuntamuotoja. Voi keksiä muutakin kuin sen lenkkeilyn. Pyöräilkää. Vaeltakaa. Marjastakaa. Kesällä menkää telttaretkelle (eväät mukaan tottakai), uikaa, zumbatkaa (youtubesta löytyy hyviä zumbavideoita), tanssikaa, pelatkaa tennistä tai sulkapalloa. Entäpä joku extremempi harrastus? Vaikka seinäkiipeily?

Pelatkaa. Pelejä on muunkinlaisia kuin ulko- tai sisäpelit ja pleikkari nelosen pelit. Ostakaa lautapelejä, niitä on kiva pelata yhdessä tai kaveriporukalla. Huom. myös parisuhdepelejä joissa on erilaisia tehtäviä, löytyy. Kaverilla oli kerran sen tyylinen peli, jossa yhtenä tehtävänä oli laittaa kermavaahtoa toisen vartalolle ja nuolla se pois ;)

Käykää ihmisten ilmoilla. Menkää elokuviin, baariin, syömään, teatteriin, museoon, matkoille, kylpylöihin jne.

Tekemistä löytyy maailmasta vaikka millä mitalla, kunhan vaan jaksaa käyttää mielikuvitusta ja vähän aikaa. Yhteiset kiinnostuksen kohteet ja harrasteet ovat myös parisuhteen hyvinvoinnin kannalta tärkeitä asioita. :)

Miten te vietätte aikaa kumppaninne kanssa?

HYVÄÄ ALKAVAA VIIKKOA KAIKILLE!

- Rakastunut mies

Blogihaaste: #kehukumppania

Sain Kataja-Parisuhdekeskus ry:ltä sähköpostia, jossa minut haastettiin mukaan
#kehukumppania- kampanjaan, jossa kirjoitetaan kumppanista kehupostaus
omaan blogiin. Päätin tarttua haasteeseen - ja kirjoitan kumppanistani runon muodossa.

Ihastuin sinun silmiisi, ihastuin sinun hymyysi.
Hymysi saa minut hymyilemään.
Ihastuin sinuun, koska hyväksyt minut sellaisena olen.
Ihastuin sydämeesi, koska se on niin iso ja kultainen.
Kanssasi oloni on turvallinen, minulla ei ole mitään pelättävää.

Saat minut nauramaan,
kanssasi voi puhua ihan mistä vaan.
Olet luotettava ja rehellinen,
kiltti ja auttavainen.

Arvostat samanlaisia asioita, kuin minä.
Olet mukana toteuttamassa unelmiani ja kannustat vierellä.
Ja jos minulla on paha olla, otat minut kainaloosi
ja pyyhit murheet pois hartioiltani.

Parasta meidän suhteessa ovat arjen pienet asiat.
Yhdessä kokkaaminen, elokuvien katseleminen
musiikin kuunteleminen, uusien asioiden kokeileminen.

En tarvitse kuuta taivaalta, yllätyksiä tai hienoa lahjoja
Paras lahja on, kun olet siinä - vierellä
Elämän hyvinä ja huonoina hetkinä.

Muuta en tarvitse,
minun sydämeni kuuluu sinulle.

On valitettavan totta ja surullista, miten paljon ihmiset nykypäivänä vain valittavat kumppaneidensa vioista ja puutteista.

Kaikissa meissä niitä on, eikä kukaan ole täydellinen.

Ihmisten pitäisi muistaa enemmän kertoa rakkalleen asioita, joita hän toisessa ja parisuhteessaan rakastaa.

Sillä ikinä ei voi tietää, milloin voi koittaa se viimeinen päivä - kun on jo liian myöhäistä sanoa sanomatta jääneitä asioita.

Käy kurkkaamassa nämä sivut! 

http://www.parisuhdekeskus.fi/

Ota haaste vastaan ja jaa sitä eteenpäin.

Levitetään yhdessä rakkauden sanomaa:

hashtagilla: #kehukumppania

- Rakastunut mies

PITKÄN AVIOLIITON SALAISUUS

Siemailen kahvia, poltan savuketta ja katselen pihalle vaikka siellä on jo pimeää.
Tiedän, olen kauhea ihminen, poltan välillä sisällä :D 
En tiedä mistä alottaisin, kun kerrottavaa ois niin paljon,
joten taidan alottaa vähän kertomalla tästä blogista ja sen synnystä.

Tällaisiin blogeihin et tule varmaan koko ajan törmäämään.
Blogiin; jossa mies kertoo avoimesti tunteistaan, parisuhteesta, seksistä, parisuhteen ongelmista ja siitä kaikista tärkeimmästä: Rakkaudesta.

En tiedä miten paljon miehet ylipäätään kirjoittaa blogeja, mutta voisin kuvitella että ne käsittelee enimmäkseen: autoja, tekniikkaa, pelejä ym.
Eihän suomalainen mies puhu tunteistaan? Mutta kyllä yllättävän
moni puhuu. Seinien sisällä, kavereiden kesken - ilman, että siellä on muita kuuntelemassa. 

ÄLÄ PELKÄÄ: En aio täällä paljastella mitään intiimejä juttuja elämästäni tai muutakaan arkaluontoista, vaan lähinnä otan kantaa asioihin noin yleisellä tasolla. Hmm.. mitä se nyt sitten ikinä tarkoittaakin :D

Päätin aloittaa blogini otsikolla: Pitkän avioliiton salaisuus.
Koska kaikkihan meistä, tai ainakin suhteessa elävät, haluaisivat sen varmasti tietää?

Miten saada suhde toimimaan ja pysymään, siitä huolimatta vaikka välillä onkin alamäkiä.

No, tähän kysymykseen päätin etsiä vastausta äidiltäni.
Vanhempani ovat olleet (uskokaa tai älkää) kohta 50 vuotta yhdessä ja se on hurjan pitkä aika se :o <--- ei taida kovin montaa noin pitkää avioliittoa olla enää edes koko maailmassa.

Joten kysyin kerran äidiltäni, mikä on niiden salaisuus?
Johon äitini vastasi:
"Ei siihen ole mitään salaisuutta tai oikeaa vastausta.
Jos yrität etsiä koko elämäsi sitä neiti tai herra täydellistä tai yrität muokata nykyisestäsi kumppanistasi sellaista, ei varmasti suhde tule kauaa kestämään.
Kaikissa ihmisissä on virheitä ja ne tekee ihmisestä täydellisen.
Jos sinulla on jonkun ihmisen kanssa oikeasti hyvä olla ja rakastat häntä, sillä ei ole väliä onko hän laiha tai ylipainoinen, blondi tai brunette tai onko hänessä muutama ärsyttävä luonteenpiirre.
Pääasia on se, että jos se tuntuu hyvältä.
Kaikki muu on neuvoteltavissa.
Ja ajan myötä, toiseen ihmiseen ja sen tapoihin tottuu, eikä nekään pienet yksityiskohdatkaan välttämättä tunnu enää niin ärsyttäviltä.
Ja jos molemmat rakastatte toisianne, olette valmiita myös tekemään töitä suhteenne eteen. Jos alamäkiä tulee, niiden yli on vain mentävä, jos molemmilla tahtoa riittää".

Minusta tuo oli aika helvetin hyvin sanottu, koska niinhän se on, että täydellistä ihmistä ei tule koskaan löytämään.
Nykyään ehkä vaan toiselta ihmiseltä vaaditaan liikaa. Pitää olla sitä, tätä ja vielä tuota ja tuota. Ja heti jos tulee muutamia alamäkiä, ollaan valmiita heittämään kaikki pois.
Ehkä siksi nykyään niin monet eroaakin. 

Niinhän se sanontakin menee, että ruoho ei ole sen vihreämpää aidan toisella puolella.

Toki, on varmasti tilanteita joissa muuta vaihtoehtoa ei enää ole, kuin erota.. mutta, jos ongelmanne eivät ole sitä maailman pahinta luokkaa, niin kannattaa tehdä töitä ja vielä yrittää :)

Joskus se kultakimpale voi olla juuri sinun käsissäsi, joten sitä ei kannata päästää menemään.

Näihin kuviin ja tunnelmiin lopetan ensimmäisen postaukseni.
Toivottavasti tulet vielä uudelleenkin vierailemaan blogiini.
Tänne tulen asioita kirjoittelemaan sitä mukaa kun ehdin ja jutun juurta syntyy. Ja voin kertoa, että sitä syntyy.. :D
rakastan kirjoittamista.

Palautetta ja kommentteja saa myös laittaa! Vastaan kyllä takaisin.
Ja saa levittää myös juorua eteenpäin tällaisesta blogista, jos tää nyt yhtään vaikuttaa mielenkiintoiselta ;D

ps. On mua ihan kivaksi ja huumorintajuiseksi haukuttu, joten eiköhän teillä tule seurassani olemaan ihan hauskaa :D hahah.. no juu. Nyt meni vähän liikaa myyntipuheeksi.

ADIOS! - Rakastunut Mies