Rakkaus on vähän siitä jännä asia, että kun rakastuu, niin tuntuu että koko muu maailma ympäriltä katotaa. Haluaa vain olla toisen lähellä niin paljon, kun vain mahdollista, koska se tuntuu niin ihanalta ja oikealta.
Mutta vaikka se onkin ihanaa, liialla yhdessäolemisellakin on huono puolensa. Itse olen omalla kohdalla mm. huomannut sen, että en nää kavereitani läheskään niin usein ja kaipaan välillä niitä hetkiä ihan vain itseni kanssa.
Samaa olen huomannut myös usean kaverini kohdalla. Yhteydenpito on jäänyt vähemmäksi, koska kaveri on nyt kumppaninsa kanssa. Ystävyydessä kuitenkin ollaan iloisia toisen puolesta, että toisella menee hyvin ja hän on onnellinen, mutta en kiellä, etteikö ikävä olisi kavereiden kanssa vietettyjä yhteisiä hetkiäkin.
Itse oon ollut tyytyväinen minun ja kumppanini järjestelyyn. Tai lähinnä siihen, että meillä on molemmilla omat asunnot. Ei sillä, että oltaisi vielä niin mahdottoman kauan oltu yhdessäkään että ihan vielä muuttaisimme yhteen, mutta erillään asumisessa olen huomannut ainakin sen yhden puolen, että välillä saa myös hengähdystilaa ja sitä omaa aikaa. Saa kuunnella juuri niitä kappaleita jotka itseään miellyttää, lähteä kaupungille aina silloin kun tuntuu ja katsoa niitä elokuvia, jotka kiinnostaa.
On meillä toki paljon yhteistä, todella paljon, mutta tottakai on joidenkin asioiden suhteen myös eri mieltymyksiä - mikä on ihan tervettä.
Myös silloin, kun olen yksin, tulee myös kavereitakin nähtyä useammin. Jos he joutavat omilta kiireiltään.
Jos pariskunta asuu yhdessä, silloin omaa aikaa voi tietysti olla vähemmän - koska toisen kanssa jakaa kodin. Mutta yhteinen koti ei kuitenkaan ole este omalle ajalle. Juuri kun aiemmassa postauksessani mietin mitä yhteistä tekemistä pariskunnilla voi olla, niin tässä postauksessa taas suosittelen myös harrastamaan niitä omia harrastuksia :D
Yksi seikka myös, minkä huomaa kun on yksin, että ikävä toista kohtaan tulee paljon herkemmin ja voimakkaammin. Jos toinen on koko ajan läsnä, ikävää ei ehdi tulla. Välillä jopa voi olla sellainen tunne, että toisen naama kyllästyttää. Tai toisen jotkut tietyt tavat ärsyttävät. Mutta sitten, kun on ollut hetken erossa - on mukavaa palata toisen kainaloon takaisin :)
Joten nyt tämä koko stoori. Lyhyesti ja ytimekkäästi. Pariskunnat - hienoa että olette löytäneet toisenne, mutta älkää unohtako itseänne ja ystäviänne. Antakaa toisillenne tilaa hengittää ja tehdä asioita myös yksin. Se on hyväksi. Ja vaikka tottakai toivoisi, että suhde kestäisi ikuisesti, on hyvä muistaa että jokainen olemme kuitenkin yksin tavallaan tässä maailmassa, vaikka ihmisiä onkin ympärillämme. Koska ikinä ei voi tietää, jos käy niin ikävästi, että suhde päättyy. Ja jos niin käy, on hyvä että sinulla on jotain itselläsi ja tiedät, että elämäsi jatkuu siitäkin huolimatta eteenpäin.
Kertokaa, annatteko te toisillenne omaa aikaa suhteessa ja miten? Ja mitä teette silloin, kun olette yksin? Mitkä ovat niitä asioita, joista juuri SINÄ nautit?
- Rakastunut Mies
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti