tiistai 31. maaliskuuta 2015

Maaliskuu pulkassa - Kuulumisia, yhteishakua, sairastelua ja epätietoisuutta


Yläpuolella rakkaani kissa <3
(se on semmonen hassu, että aina ku sitä alkaa silittää niin se äännähtää, että "puurrhh..", ihan ku se tervehtisi tai jotain.)

Ajattelin kirjoittaa tänne tällaisen ekan kuulumisia-postauksen, jossa vähän kirjottelen omasta elämästäni ja mitä se pitää sisällään.
Vaikka parisuhdeblogi tämä onkin, niin kiva on silloin tällöin kirjoittaa muutakin.

Ensinnäkin, mikä on ihan uskomatonta on se - että aloitin kirjoittamaan tätä blogia vähän vajaa kuukausi sitten ja täällä sivuilla on kohta jo 6500 näyttökertaa. Ja kommenttejakin oon saanut aika mukavasti, joten kiitos niistä. Mukava on ollut, kun ihmiset on kommentoineet ja oon päässyt tutustumaan myös uusiin mielenkiintoisiin blogeihin.

Muuten, elämä on ollut aika tasaista tallaamista. Toista viikkoa tässä nyt sairastelen, eka oli kullassa flunssa ja sitten se saman tien iski muhun. Kurkkuun koskee, yskittää, välillä ei lähe ääntä ollenkaan ja nenä täynnä räkää. Lisäksi tuntuu ku tonne toiseen sieraimeen ois jumittunu joku iso kuiva räkä tai veriklöntti tai mikä lie, siihen koskee aika paljon ja muutenkin tuntuu että siellä on jotain ylimäärästä. Sais mennä jo ohi tämä.

Viikonloppuna ois tarkoitus mennä omalle kämpälle, kun nyt oon ollu täällä rakkaani luona. Välillä tekee hyvää olla hetki erossakin, kun tämmösissä yksiöissä aina vuoron perään punkataan ja mulla ois tarkotuksena myös päästä omaan rauhaan tekemään hakulomake ammattikorkeaan matkailu- ja ravitsemuspuolelle. Tällä hetkellä kun en oo töissä, enkä koulussa niin virike päiviin ois enemmän kun tervetullutta.
Opiskeluahan se tietää jälleen kolme ja puoli vuotta, mutta jospa se menis nopeesti.
Ainut vaan, mikä vähän vaivaa mieltä on se että.. vaikka täytän tänä vuonna jo 28, en oo edelleenkään varma mitä haluan tehdä sitten "isona". Mä en oikein tiiä mikä mua kiinnostaa tai välillä kiinnostaa niin moni asia, etten tiedä minkä valita tai mitä kohti lähteä.
Haaveilen aina sillon tällöin, että jos ois varmaa että voisin kirjoittamisella itseni elättää, niin sitä kohti lähtisin ehdottomasti.

No, kyllähän hyvin menestyneet kirjailijat Suomessa tienaakin varmasti ihan hyvin, mutta kun se ei ole ikinä varmaa että jos kirjan kirjoittaa, että kiinnostuuko siitä kukaan kustannusyhtiö tai ostaisiko sitä kirjaa ees kukaan vai olisko se heti alelaarissa? :D

Että realistisempaa vaan on, että leipänsä tienaa opiskelemalla itsensä vaikka nyt tuoksi restonomiksi.

No.. ei pidä liikaa murehtia, asioilla on tapana järjestyä. Mieli mulla on jo melkein kokonaan kesässä ja sitä tässä kovasti odottelen, ei olekaan onneksi enää pitkä aika.
Tämä talvi tosin ei ole talvelta tuntunutkaan pahemmin, kun ainakin täällä Kuopiossa on ollu niin sulaa ja välillä melko lämpimiäkin päiviä.
Ihan hyvä vaan, ei oo yhtään ikävä mitään paukkupakkasia!

Tässäpä hieman näitä kuulumisia.
Kiitos kuluneesta kuukaudesta ja pysykäähän kartalla jatkossakin ;)

Onko kellään muulla yhteishakua menossa tai ongelmia alan valitsemisen suhteen? Entä minkälaisia kesäsuunnitelmia ihmisillä on?

- Rakastunut Mies



ps. Hyvä biisi tuo.


maanantai 30. maaliskuuta 2015

Sinun ja kumppanisi oudot tavat - Voiko joku outo tapa olla liikaa?


Kaikilla meillä niitä on. Outoja tapoja. Tai joita itse pitää outona, mutta eivät vaikuta toisen silmissä yhtään sellaiselta tai toisinpäin. Jos joku sanoo olevansa täysin normaali, niin minä väitän että taivaalla lentää pinkkejä elefantteja. Mä vihaan muutenkin sanaa normaali. Kuka tai kellä on oikeus määritellä mikä on normaalia tai mikä ei?
Ihmisen viat, oudot tavat ym. tekevät siitä ihmisestä juuri sellaisen, kuin se on. Kokonaisen.

Mä ajattelin tässä postauksessa hieman valottaa itseäni ja kumppaniani. Eli listaan tänne meidän molempien outoja tapoja, joita joudutaan toisissamme ja itsessämme "kestämään":D niin ja ei kannata ottaa liian vakavasti ja tosissaan näitä, osa on aika huvittavia vaan.

MINUN OUDOT TAVAT:

Mulla riittää outoja tapoja vaikka muille jakaa. :D Aina jännittääkin kun uuteen ihmiseen tutustuu, varsinkin silloin kun on tutustumassa mahdolliseen kumppaniehdokkaaseen, niin se että mitäs sitten kun ne omat oudot puolet alkaa pikkuhiljaa paljastua, niin miten se toinen suhtautuu niihin? Pitääkö se mua ihan hulluna tyyliin?
Onneksi kuitenkin (tähän asti) kaikki on tullu mun outojen tapojen kanssa toimeen ja sehän se ystävyyssuhteessa ja parisuhteessa onkin tärkeintä, että toinen hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin olet.
Mutta nyt niihin tapoihin.

- Asioiden tarkasteleminen (liiallinen). Tämä tarkoittaa sitä, että esim. kun lähden kotoani pois, mulla on pakkomielle tarkistaa ihan useaankin otteeseen, että hellat on kiinni, kahvinkeitin ym. ulko-ovi varmasti suljettuna. 
Tämähän on toisaalta ihan hyväkin juttu, että ei vaan huolimattomasti lähde pois, mutta se mikä tekee asiasta ärsyttävän on se, että en tahdo aina välillä uskoa asiaa yhdellä kertaa, että ne hellat tosiaan on kiinni, vaan ne pitää tarkistaa ihan useampaan otteeseen. 
Mulla on tätä tarkastelua välillä myös muihinkin asioihin liittyen.
Tästä oon saanu välillä kuulla vähän noottiakin muilta, varsinkin jos on kiire jonnekin ja mä jään pyörimään ympyrää :D

- Asioiden haisteleminen. En nyt ihan kaikkee haistele :D mutta mulla on joku fetissi varmaan, että asioita pitää haistella.
Teini-ikäisenäkin, kun menin vaikka ostamaan itselleni shampoota, valitsin shampoon sillä perusteella mikä tuoksui parhaimmalta.

- Kröhm.. no tää nyt ei varmaan ketään kiinnosta, mutta kun menen isommalle hädälle, niin laitan AINA vessapaperia sinne pönttöön ennen ku alan tarpeille. En siis tykkää siitä, että se vesi silleesä plompsahtaa, kun *piip* tippuu pönttöön. Siksi paperi.
Niiin ja vaikka oon mies, käyn pissillä istualtaan: paljon siistimpää!
Poikkeustapauksena yleiset vessat.

- Sormien ja varpaiden naksuttelu. Tää on varmaan aika yleistäkin, mutta monet ei tästä tykkää. Ja väitetäänhän sen kuluttuvan niveliäkin.

- Ylitarkkuus siivoamisessa. En nyt tiiä onko tämä outo tapa, mutta tykkään että tavarat on tietyssä järjestyksessä ja tiptop. En todellakaan tykkää siitä, että kukaan muu menee esimerkiksi järjestelemään mun kaappien sisältöä varsinkin jos kaapissa on paljon tavaraa, koska mun on tiedettävä missä on mikäkin tavara, jos tarve sille tulee :D

- Puhun eläimille ja paljon. Joskus saatan puhua niille myös muilla kielillä, koska ajattelen että entä jos ne on ollu edellisessä elämässä vaikka amerikkalaisia. Haha.

Mulla ei tuu nyt muita outoja tapoja itsestäni mieleen vaikka niitä onkin kyllä varmasti vielä paljonkin. Mutta kun niitä rupeaa oikein miettimällä miettimään, niin ei muista mitään.
Tuossahan niitä kuitenkin nyt muutama on.

Sitten kumppanini outoihin tapoihin:

- Elokuvien pitää olla aakkosjärjestyksessä kirjahyllyssä. Muistan tän ihan ekoilta kerroilta kun nähtiin ja rupesin kattoo hänen leffavalikoimaa, niin hän katto mun takana että varmasti laitan leffat takas oikeille paikoilleen :D

- Tietynlainen tyyli tehdä asiat keittiössä, mitä tulee mm. ruoanlaittoon. Mua aika useesti neuvoo, että asian vois tehdä näin ja näinkin. Joskus vähän ärsyttävä tapa, mutta tämän kanssa on oppinut elämään ;)

- Sormien naksuttelu myöskin. Varpaita ei niinkään naksuttele, toisin kuin itse.

- Tietokoneelta pitää olla aina jotain pyörimässä, kun ruvetaan nukkumaan. En nyt tiiä onko tämäkään niin outo tapa. Alussa tähän oli vähän vaikee tottua, kun itse tykkään nukkua hiljaisuudessa, mutta nykyisin oon tottunu. Tosin joskus on niitä öitä, kun ei saa muutenkaan millään nukuttua niin sillon kyllä sammutan sen tietokoneen, jos sekin vielä taustalla on häiritsemässä.

- Leivän "tekeminen". Vaalealle leivälle ei ollenkaan voita (poikkeustapauksena sämpylät). Myöskin hän laittaa kurkun aina alimmaiseksi ja leikkeleet päälle. Kun taas itse laitan kurkun aina päälle.

- Lievien ADHD-kohtausten saaminen. Yhtenä hetkenä rauhallinen, toisena hetkenä melkein ihan mahdoton. Tähänkin on tottunut. :)

Mutta muuta ei nyt tähän hätään tule mieleen tähänkään.

Mitkä on sinun ja/tai kumppanisi oudot tavat?
Onko teillä tai jommalla kummalla samoja tapoja kuin meillä?
Tai voiko joku toisen tapa olla liikaa?

Minua ei ainakaan haittaa toisessa nuo ns. oudot tavat.
Ehkä siinä vaiheessa jokin asia voisi tuntua liialta ja ylitsepääsemättömältä, jos se vaikuttaa todella negatiivisesti omaan tai yhteiseen elämään tai se satuttaisi jollain tavalla.
Mitään tällaista ei kuitenkaan ole.


Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! :)

perjantai 27. maaliskuuta 2015

SINKUT HOX! - Ole parhaimmillasi treffimarkkinoilla


Mua 0n jo pidemmän aikaa ärsyttänyt lähipiirissäni eräs naispuoleinen ihminen, joka jaksaa vähän väliä valittaa, että kuinka hän ei kelpaa kenellekään tai että hän tulee aina olemaan sinkku. Tai, että miksi hän vetää vain renttuja puoleensa?
Tämän postauksen tarkoituksena ei nyt ole arvostella tätä kyseistä ihmistä, vaan tarkoituksena on kirjoittaa siitä tosiasiasta, kuinka paljon itse voimme vaikuttaa tähän asiaan; minkälaisia ihmisiä vedämme puoleemme tai miksi ihmiset ei kiinnostu?

Vaikka ihminen olisi luonteeltaan minkälainen kultakimpale tahansa, luonnetta ei kuitenkaan ulospäin kovin helposti näe, jos kyse on ventovieraasta ihmisestä.
Siksipä jos haluaakin kerätä katseita, on hyvä muistaa pitää omasta itsestään fyysisesti huolta. Hyvällä tavalla itsevarmasti itsensä ja kroppansa kantava ihminen näyttää muiden silmissä hyvältä ja mielenkiintoiselta. Pukeutuminen, hiustyyli ym. ovat osa myös sinua ja viestittävät muille ihmisille persoonallisuudestasi jotain.
Palatakseni vielä tähän lähipiirin naiseen, niin hän kulkee kaupungilla aina rähjääntyneen näköisenä, hiukset aina sikinsokin epähygieenisen ja likaisen oloisena. Suoraan sanoen, en ihmettele, että hän ei kerää miesten katseita tai jos kerää, katseista suurin osa on laitapuolen kulkijoilta, rentuilta, jotka eivät myöskään välitä itsestään.

Eleet kertovat myös sinusta. Jos olet vaikka kavereiden kanssa viettämässä iltaa jossakin yökerhossa ja haluaisit pokata itsellesi miehen tai naisen, voit omilla eleilläsi viestiä olemuksestasi. Jos olet etsimässä jotain; suosi salaperäisyyttä, etene sopivaan tahtiin, mutta älä ole liian jääkylmä kalikka, ettei toinen saa väärää kuvaa.
Jos sinua iskevä ihminen ei sinua kiinnosta, asian voi hänelle ilmaista myös nätisti.

Elämäntyylilläsi voit vetää puoleesi tietynlaisia ihmisiä. Jos elämäntyylisi on aktiivinen, liikunnallinen ja terveellinen, on todennäköisempää että vedät puoleesi kyseisiä ominaisuuksia omaavia ihmisiä.
Jos taas elämäntyylisi on olla kännissä vähän väliä ja vetää muutakin alkoholin ohessa, on melko satavarmaa että vedät puoleesi epämääräistä porukkaa.
Tämän asian huomaa ihan kaveripiireissäkin.
Vaikka ystäviä on erilaisia ja erilaisissa elämäntilanteissa olevia, niin yleensä monia yhteisiä asioita kuitenkin näiltä ystäviltä löytyy. 

Nykyaikana on erittäin paljon yleistynyt netissä tapahtuva seuranhaku, kuten myös erilaiset puhelinsovellukset, kuten vaikka Tinder.
Tällaisien juttujen huono puoli on se, kun toista ei nää livenä. Toisen ilmeitä ja eleitä.
Siksi onkin hyvä miettiä, mitä itsestään haluaa viestiä kuvan avulla
ja mahdollisella esittelytekstillä jonka voi profiiliinsa kirjoittaa.
Mitä on hyvä tuoda esille ja mitkä asiat on hyvä suosiolla jättää pois?
Entä mitä kuva kertoo sinusta?
Jopa väreilläkin voit vaikuttaa ihmisen mielikuviin.
Lämpimät värit vs. kylmät värit jne.

Tähän loppuun mainitakseni niin, on paljon asioita joihin emme voi vaikuttaa mitenkään.
Emme ihmisistä aina läheskään päällepäin näe, että minkälaisia ne pohjimmiltaan on.
Ja renttuihin, huonokäytöksisiin ihmisiin tulee varmasti myös paljon törmäämään.
Mutta paljon myös itsekin asioihin voi vaikuttaa.
Jos olet kyllästynyt sinkkuuteen ja haluat saada jotain sutinaa,
niin kipinkapin vaikka luomaan itselle uutta hiustyyliä, vaatekauppaan shoppailemaan,
lenkille ja liikkumaan, tapahtumiin ja harrastuksiin - missä törmää muihin ihmisiin.
Kyllä varmasti jossain on joku joka sinusta kiinnostuu ! :)

Minkälaisia vinkkejä sinä antaisit sinkuille?
Tai miten toimit itse, jos olet sinkku mutta haluaisit saada sutinaa?



keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Onko "Sen" koolla väliä?


Asia, joka on puhuttanut kautta aikojen. Asia, joka mietityttää molempia sukupuolia. Asia, jolla on vaikutusta seksiin ja seksuaaliseen nautintoon.

Mistäs muustakaan kyse voisi olla, kun miehen sukupuolielimestä. Kai sen nyt "ääneenkin" voi sanoa, eli: peniksestä.

Monien naisten mielestä liian pieni penis ei ole hyvä juttu, mutta liiankaan isolla ei tee mitään kun se sattuu. Miehiä puolestaan huolestuttaa, että onko se tarpeeksi sopiva tyydyttääkseen partnerin.

Toisaalta ymmärrän sen asian, että naisista pieni penis ei tunnu miltään, mutta toisaalta en. On kuitenkin ehkä jopa hieman julmaakin, vaikka hylätä mies sen takia, jos sillä sattuu olemaan liian pieni, koska eihän kukaan sille mitään voi minkälaiseksi on syntynyt. 
Joten entä jos sattuu törmäämäänkin elämänsä aikana johonkin kultakimpaleeseen, joka tekee onnelliseksi, joka rakastaa ja on hyvä ja turvallinen kumppani - mutta sillä sattuukin olemaan pieni vehje, niin voiko se olla syy siihen miksi yhteistä tulevaisuutta ei lähdetä edes rakentamaan tai erotaan kesken suhteen, koska nainen ei saa tyydytystä mieheltään?

Seksihän on kuitenkin paljon muutakin, kuin pelkkää panemista. On suuseksiä, hyväilyä, sormileikkejä ja vaikka minkälaisia lelujakin, joilla voi tehdä vaikka mitä kivaa.
Myös asento vaikuttaa siihen, miltä penis tuntuu naisen sisällä.
Monet sanovatkin, että pääasia on se miten sitä osaa käyttää.

Ongelmaksi peniksen pituus voi toki siinä vaiheessa muodostua jos sillä on negatiivista vaikutusta raskaaksi tulemiseen.
Siihenkin kyllä löytyy tosin vaihtoehto mm. keinohedelmöitys.

Kävin lukemassa muutamilta eri keskustelupalstoilta missä naiset olivat kirjoittaneet mielipiteitään siitä, onko koolla väliä ja joidenkin mielestä sillä on jonkinverran merkitystä tai ei yhtään, mutta suurimmalle osalle koolla oli todella suuri merkitys.
Mutta, entäpä jos mies sanoisi naiselle että naisella on: liian väljä värkki tai liian pienet rinnat, miten nainen suhtautuisi siihen?
Naisen silmissä mies olisi automaattisesti sika ja naisten halveksuja.

Joten herää kysymys, millä oikeudella naiset saavat arvostella miesten vehkeitä ja se on ok?
Mutta jos mies käyttäytyy samoin, se tekee idiootin ja se ei todellakaan ole ok.

Onko sinulle sen koolla väliä? Mitä muita keinoja on tuottaa seksuaalista nautintoa jos partnerilla on pieni? Tai miehet, oletteko huolissanne peniksenne koosta?




maanantai 23. maaliskuuta 2015

Onko kumppanisi sittenkään sopiva sinulle?


Mä en usko, että on olemassa sitä "yhtä ja ainoaa oikeaa", pikemminkin on olemassa monta oikeaa ja monta väärää. Parisuhde on kahden kauppa ja pitkälti sen kestäminen riippuu siitä, mihin ihminen on valmis sopeutumaan toisen takia. Täydellistä, täysin ihanteellista ihmistä tuskin onkaan, jossa ei olisi mitään vikoja ja ärsyttäviä piirteitä.

Toisaalta, iän myötä siitä jostakin oikeasta voi lopulta tulla väärä ja päinvastoin väärästä oikea. Ihminen kasvaa niin fyysisesti kuin henkisesti iän myötä, tilanteet muuttuu, ihmiset muuttuu - sellainen minkä on saattanut nähdä kaksikymmentä vuotta sitten vastenmielisinä, saattakin nyt olla erittäin houkutteleva.

Mistä sitten voi tietää onko nykyinen kumppanisi tai tuleva mahdollinen kumppanisi sopiva juuri sinulle? Loppuelämän kestävää parisuhdetta ei heti tietysti tarvitse löytääkään, mutta tottakai sitä monet toivoo tutustuessaan uuteen treffikumppaniin, että tässä nyt olisi se ihminen, jonka kanssa voisi kuvitella elävänsä koko loppuelämän.

Onko hänen kanssaan hyvä ja luonteva olla?
Pystytkö olemaan hänen kanssaan oma itsesi, ilman että sinun tarvitsee miellyttää koko ajan toista tai tehdä kaikki asiat niin kuin toinen haluaa sinun tekevän?
Onko hiljaisetkin hetken täysin ok, ilman että kummallekaan tulee vaivaantunut olo?

Pystyttekö keskustelemaan?
Jos pariskunta ei pysty keskustelemaan asioista, on sellainen suhde melko tuhoontuomittu. Parisuhde on kuin todella hyvä ystävyys. Pystyt keskustelemaan kumppanisi kanssa asiasta kuin asiasta. Tällä en kuitenkaan tarkoita sitä, että jokaikistä yksityiskohtaa omasta elämästään täytyy selittää.

Viehättääkö hän sinua ulkoisesti ja sisäisesti?
Miten tän asian vois sanoa silleen nätisti? No hmm.. kukapa haluaisi vierelleen ihmistä, että kun aamulla herää hänen vierestään, ensimmäinen asia mitä menee tekemään on: oksentaminen? Tiedän, tuo kuulosti melko kauhealta, mutta on täysin luonnollista että ihminen etsii vierelleen ulkoisesti viehättävää ihmistä tai ihmistä joka jollain tavalla muistuttaa ihmistä itseään. Monesti esimerkiksi kovat kuntoilijat etsivät vierelleen toista ahkeraa kuntoilijaa.

Mutta, kukaan ei tosin tee kauniilla /  komeallakaan ihmisellä yhtään mitään, jos luonne on täyttä paskaa. Eli kyllä se luonne kaikista tärkein asia on, mitä toisessa tulisi lopulta arvostaa.

Miten käyttäydytte riitatilanteissa?
Riidat olisi hyvä sopia aina puhumalla, vaikka joskus raivo onkin niin pinnalla.
Jos toinen on väkivaltaisesti käyttäytyvä, suosittelen lähtemään suhteesta heti pois. Väkivallan käyttö ei ratkaise mitään.

Onko teillä yhtään samanlaisia arvoja, tavotteita ym. asioita elämässä?
Täysin samanlaiset arvot ja tavoitteet ei tietenkään tarvitse olla, mutta plussaa on jos arvostatte samoja asioita. Suvaitsevainen ja rasisti tuskin tulee hyvin yhteen.
Tai lapsirakas ja ihminen joka ei voi sietää lapsia. Tuo asia voi tulla esille myös lapsenhankintaan liittyen. Tosin poikkeuksiakin on ja paljon. Olen tavannut mm. ihmisiä, jotka eivät ole joskus ikinä halunneet lapsia, mutta joilla on nyt lapsia. 
Jonkinlaista yhteistä suuntaa, tavoitetta ja arvoja on hyvä olla, varsinkin jos suunnittelette yhteistä tulevaisuutta.

Hyväksyttekö toistenne perheen ja ystävät?
Monilla pariskunnilla tulee riitaa jommankumman tai molempien ystävistä ja perheestä. Seasta löytyy joku josta ei tykätä. Kuitenkin on tärkeä muistaa, että perhe ja ystävät ovat todella tärkeä asia jokaisen elämässä, eikä niitä haluta menettää. Kaikkien kanssa ei ole pakko tulla toimeen tai olla ystävä, mutta käyttäytyä aina voi :)

Tässä muutamia asioita, joista voi miettiä että onko se nykyinen kumppani tai se mahdollinen uusi juuri se sopivin sinulle.
Paljon on muitakin asioita jotka vaikuttavat sopivuuteen, kuten; rehellisyys, luottamus, vetovoima, rahankäyttö, ruokavalio ja liikunta jne.

Mahdotonta kuitenkin on, että jokaisesta löytyy ne kaikki. Siksi onkin hyvä pohtia mistä asioista voi tinkiä.
Minulle tärkeintä toisen kanssa olemisessa on juuri se, että voin olla täysin oma itseni, kumppanini ymmärtää ja tukee minua, saa minut nauramaan ja että hän saa oloni tuntumaan hyvältä. Näin on omassa suhteessani :)

Minkälaisia ominaisuuksia, piirteitä ym. sinun mielestäsi on hyvä olla kumppanissasi?
Minkälaisia asioita arvostat suhteessa?





sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Rakkaus kuuluu kaikille - Seksuaalisuudesta riippumatta


En ole ikinä ymmärtänyt sitä, enkä tule ikinä ymmärtämään, miksi maailmassa on niin paljon ihmisiä, jotka "vihaa" tai tuomitsee homo- ja lesboseksuaalit, bi:t, transsukupuoliset ym. vähemmistöihin kuuluvat ihmiset.

Minut kasvatettiin lapsena jo siihen, että ihmistä ei saa väheksyä sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, ihon värin, kehitysvammaisuuden jne. takia. Kaikki me tässä maailmassa olemme tasavertaisia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että kaikkea tulisi hyväksyä. Minulta ei löydy minkäänlaista sympatiaa pedofiileja, raiskaajia, eläimiinsekaantujia, murhaajia tmv. kohtaan. Niin kauan kun kukaan ei satuta minua tai toista, niin minulla ei ole mitään syytä tuomita tai pitää vähempiarvoisena.

Mistä sitten fobiat johtuu? Mitkä asiat ovat niiden taustalla?

Monilla on varmasti väärää tietoa asioista ja ennakkoluuloja, joita aiheuttaa esimerkiksi televisio. Televisiossa näytettävät homoseksuaalit ovat yleensä hyvin naisellisia ja lesbot miehekkäitä. Tämä ei kuitenkaan päde läheskään kaikkiin. Olen tavannut paljon elämäni aikana homomiehiä jotka saattavat olla hyvinkin miehekkäitä ja päinvastoin naisellisia lesboja. Tai sitten jotkut ihmiset ei yksinkertaisesti tiedä asioiden oikeita laitoja, varsinkin lapset ja teini-ikäiset, joiden keskuudessa "vitun homo"- sana on lause, jota käyttää muutkin kaverit. Ja jos joku porukassa uskaltaa olla eri mieltä, saattaa se itse joutua syrjityksi. Varsinkin yläasteella ympäristö on erittäin raadollinen. Porukkaan halutaan kuulua, keinolla millä hyvänsä.

Perinteet ja vanhanaikaiset asenteet ovat myös yksi syy syrjimiselle. Vielä muutamia kymmeniä vuosia sitten homoseksuaalisuus on luokiteltu sairaudeksi. Niiltä ajoilta monille isovanhemmille ja vanhemmille on jäänyt päälle se asenne että se on edelleen sairasta ja sitä sanomaa jatketaan sukupolvelta toiselle.
Onneksi kuitenkin nykypäivänä suvaitsevaisuudessa ollaan menty parempaan suuntaan, eikä homoseksuaalisuus ole enää niin suuri tabu, mitä se on joskus ollut.

Uskonto on myös yksi tekijä taustalla. Kun kysytään syytä fobialle, kuulee paljon sanottavan että "raamatussa ei hyväksytä homoseksuaalisuutta" jne. Monesti näin ajattelevat menevät kuitenkin hiljaiseksi, kun niille sanotaan että "Jos kerran Jumala loi heteroseksuaalit, niin kyllä se myös loi homot ja lesbotkin. Ja toisekseen homoseksuaalisuutta esiintyy eläimissäkin". Homofobiaa tosin esiintyy vain yhdessä lajissa: "Ihmisissä".

Olen käynyt monia mielenkiintoisia keskusteluja ihmisten kanssa seksuaalisuudesta. 
Tässä muutama lyhyt esimerkki niistä.

Minä: "Mitä mieltä olet homoseksuaaleista?"
Vieras mies vastaa: "Hyväksyn, kunhan pitävät näppinsä erossa minusta".

Minä: "Mikä on yleisin vastauksesi sille, jos joku kertoo olevansa homo?"
Vieras mies vastaa: "Ok. Itse olen sitten ihan 100 % hetero".

Minä (tämä kysymys on miehelle, joka kertoi ettei hyväksy homo ja lesboseksuaaleja). "Mitä jos oma lapsesi kertoisi olevansa homo, lesbo tai bi. Miten suhtautuisit siihen?".
Vieras mies vastaa: "En tulisi sitä hyväksymään. Todennäköisesti potkisin lapseni pellolle".

Osa käydyistä keskusteluista lähinnä naurattaa, mutta osa saa raivon partaalle.
Ne ihmiset, joiden vastaukset huvittavat ovat sellaisia, että he luulevat että homot ja lesbot yrittävät iskeä jokaikistä miestä tai naista. Ovatkohan ne ikinä tulleet ajatelleeksi, että eivät kaikki heterotkaan yritä iskeä joka ikistä vastaantulevaa miestä tai naista? Jokaisella ihmisellä on omat mieltymyksensä siihen, mitä tulee ulkonäköön ja luonteeseen.

Se, mikä saa raivon partaalle on varsinkin viimeisenä mainitsemani keskustelu. Minulle lapset ovat todella rakkaita ja lapset tarvitsevat ympärilleen rakastavan, hyväksyvän ja turvallisen kodin missä kasvaa. Voin vain kuvitella miten vaikeaa ja paha olla on näillä nuorilla, jotka joutuvat salaamaan todelliset tunteensa mahdollisesti jopa koko elämän.

Halusin kirjoittaa tästä aiheesta sen takia, koska rakkaus mielestäni kuuluu kaikille ihmiselle ja kaikilla on oikeus rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Se ei ole minulta mitenkään pois, jos kaksi ihmistä sukupuoleen katsomatta rakastaa toisiaan.
Pääasia, että he ovat onnellisia keskenään.

Mitä mieltä sinä olet homo, bi ja lesboseksuaaleista? Onko se hyväksyttävää vai sairasta?
Mitä muita syitä fobialle voi olla? Oletko nähnyt vierestä tai kokenut itse vastaavaa?
Jaa se kanssamme.

- Rakastunut mies


lauantai 21. maaliskuuta 2015

Mistä tunnet sä pettäjän, ONKO oikea sulle hän?


Hellurei ja hellät tunteet.

Pettäminen on yksi ikävimmistä - ellei jopa ikävin asia mitä toiselle voi tehdä suhteessa. Luottamuspula on taattu. Toisille pareille se on kerrasta poikki ja tervemenoa, toiset yrittävät vielä kaikesta huolimatta jatkaa, vaikka ihan helppoa se ei enää olekaan, koska toiseen ei voi 100 % luottaa ja luottamus on yritettävä ansaita uudelleen.

Itse en henkilökohtaisesti ymmärrä, miten paljon on olemassa sellaisiakin suhteita joissa toinen osapuoli saattaa elää salattua kaksoiselämää vuosikausia, ilman että toinen tietää asiasta mitään. Jos on "tarve" ajautua pettämään, niin eikö siinä tilanteessa olisi parempi eka jättää se nykyinen kumppani ennen kuin hyppää sänkyyn jonkun kanssa? Erokaan ei välttämättä ole niin rankka asia, kuin se että yhdenäkin saat tietää että kumppanisi on maannut muiden ihmisten kanssa jo ties kuinka pitkään.

En kuitenkaan ala tuomitsemaan ketään, koska itselläni ei ole siihen varaa. Minä olen pettänyt aiemmassa suhteessa ja minua on petetty.
Mutta, itse en pystynyt pitämään asiaa toiselta salassa vaan tunnustin tekoni.
Ja uskon, että ihminen jolla on ripauskaan omaa tuntoa tallella potee teostaan varmasti huonoa oloa.

Miten sitten oikein voi tunnistaa pettäjän? Onko jotain selviä merkkiä siitä, että on syytä epäillä toista pettämisestä? Mustasukkaisuus on sopivassa suhteessa hyvä asia suhteessa, mutta jos sekin menee yli äiräiden, ei se ole enää hyvä juttu. Olen ihmetellytkin joskus ihmisiä, jotka vaativat nähdä kumppaninsa jokaikisen tekstiviestin tai facebook-keskustelun. Yksityisyys kuuluu jokaiselle siitä huolimatta, vaikka olisikin suhteessa.

Kokoan alle omia mietteitäni nyt siitä, mitä tuntomerkkejä pettäjällä voisi olla tai mikä saisi omat hälytyskelloni soimaan?

* Kumppani pitää puhelintaan ja tietokonettaan koko ajan salassa tai lähinnä että toinen ei saa siihen koskea tai hän menee puhumaan puheluitaan aina jonnekin muualle. Vaikka kirjoitinkin aiemmin, että en ymmärrä sitä että kumppania kytätään, niin kyllä se silti pistää ihmetyttämään jos toinen koko ajan näpräilee kännykkäänsä salassa ym.

* Ollaan vähän väliä poissa kotoa (pätee yhdessäasuviin), yllättävät ylityötunnit vähän väliä töissä, ihmeelliset selitykset menoihin tai poissaoloihin, varsinkin jos myöhemmin saa selville että selitetty juttu on ollut valhe. Tämä yleensä on yksi näkyvimmistä pettämisen merkeistä. 

* Luonne ja/tai käyttäytyminen muuttuu. Aletaan yhdenäkin haastamaan riitaa joka asiasta tai yhden äkin muututaan jotenkin ylihyväntuuliseksi. Myöskin jos omaan ulkonäköön aletaan panostaa entistä enemmän. Ulkonäköön panostaminen on tietenkin hyvä asia siinä tilanteessa, jos vaikka halutaan laihduttaa tai pitää huolta kunnosta. Sehän ei ole ikinä huono asia, eli vähän riippuu että millä tavalla ulkonäköön aletaan panostaa, ennen kuin voi alkaa epäillä.

* Saat sukupuolitaudin. Aika selvä merkki sille, että kumppanisi pettää. Varaudu kuitenkin siihen, että kumppanisi saattaa kääntää asian sinua vastaan. Tässäkin toisaalta on hyvä ottaa huomioon, missä ammatissa ihmiset ovat. Esimerkiksi veren kanssa tekemisissä olevilla on aina riski saada tartunta, jos verta pääsee omaan verenkiertoon. Mahdollista on myös se, että kumppanisi on saanut tartunnan joskus aiemmassa suhteessa, mutta tartunta on ollut piilevänä eikä ihminen ole käynyt testeissä.

* Seksi loppuu. Voi olla mahdollinen pettämisen merkki. Mutta ei välttämättä jos kyseessä on vaikka pitkäkin suhde tai suhde jonka läsnä on arki tullut voimakkaaksi. Monissa suhteissa seksin harrastaminen vähenee ajan mittaan.

* Joku kertoo sinulle, että on nähnyt kumppanisi toisen miehen tai naisen kanssa. Tämä ei tosin automaattisesti tarkoita pettämistä. Ihmiset kohtaa päivittäin vieraita ja tuttuja miehiä ja naisia, joiden kanssa ovat tekemisissä niin työn kuin harrasteiden merkeissä, joten ei kannata heti olettaa että kyse on pettämisestä.

* Löydät vieraita vaatteita kodistasi. Tottakai tässäkin tilanteessa ajatukset alkavat vilistä ja miettii, onko vaatteita jäänyt kumppanin mahdolliselta seksikumppanilta. Joskus kyseessä voi toki vain olla se, että jommankumman mies tai naispuolinen ystävä on kertakaikkisesti vaikka yötä ollessaan unohtanut vaatteita taloon.

* Vieraat miehet tai naiset soittelevat sinulle tai vastaat kumppanisi puhelimeen, johon joku tällainen soittaa. Tämä voi olla merkki salatusta kumppanista, mutta voi hyvin myös olla ihan tavallinen puhelu, ilman että siihen liittyy mitään outoa. ON myös olemassa sellaisia ihmisiä, että esim. joku on ihastunut kumppaniisi ja yrittää saada sinut mustasukkaiseksi, että teillä tulisi ero ja hän saisi puolisosi itselleen. Ihmiset osaavat olla todella katalia.

Miten toimia jos epäilee toisen pettävän?

Asiasta suoraan kysyminen on mielestäni se kaikista paras vaihtoehto, ilman että lähtee tekemään jonkunlaista salapoliisityötä asian selvittämiseksi - koska se asettaa sinut erittäin huonoon valoon, jos jäät asiasta kiinni, eikä kumppanisi oikeasti sinua petä.
Joten kannattaa kaksi kertaa miettiä, miten toimia. :-)

Oletko sinä pettänyt tai onko sinua petetty?
Millä tavoin sinä tai silloinen/nykyinen kumppanisi on jäänyt asiasta kiinni?
Oletko huomannut itsessäsi tai kumppanissasi merkkejä pettämisestä?
Muuttuuko käyttäytyminen, luonne, tapa tehdä asioita?
Pitääkö mielestäsi pettämisestä kertoa vai olla kertomatta?

Näihin tunnelmiin tällä kertaa.
- Rakastunut mies





perjantai 20. maaliskuuta 2015

Mitä keinoja on pelastaa eron partaalla oleva suhde?

'

Ensimmäisessä blogipostauksessani mietiskelin, että mikä mahtaa olla se pitkän avioliiton salaisuus? Jos vaikka mietin omia vanhempianikin, jotka ovat olleet naimisissa yli 40 vuotta. Tänään puolestani mietiskelen mitä eri keinoja on pelastaa eron partaalla oleva suhde, koska aina se kaikista vahvinkaan rakkaus ei kestä ja ero voi olla ainoa oikea ratkaisu, jos suhteen ongelmat ovat sitä koko luokkaa, ettei kummallakaan ole enää hyvä olla. Aina tosin ei edes isoja ongelmiakaan tarvita eroon. Joskus voi vain huomata, että toinen ei ollutkaan sellainen ihminen, jota vierelleen kaipaisi.
Hyvä on myös pohdiskella niitä oikeita todellisia syitä, miksi toisen kanssa on? Onko se rakkaus joka pitää yhdessä vai esimerkiksi lapset?
Tuota olenkin miettinyt aika paljon, että vaikka ymmärrän sen pointin että lasten takia halutaan pysyä yhdessä ja pitää perhe ehjänä, niin onko sekään lopulta hyvä ratkaisu jos vanhemmat riitelevät koko ajan ja lapset joutuvat näkemään sen?

Mutta, nyt vinkkieni pariin :)

- Aikalisän ottaminen suhteessa voi auttaa saamaan erilaisia näkökulmia asioihin. Jos yhdessä kumppaninne kanssa sovitte, että nyt on hyvä hetki olla vähän aikaa eri teillä, voi sinä aikana huomata paremmin vielä ne asiat, jota toisessa rakastaa. Tässäkin tosin on se puolensa, että sinä aikana voi myös huomata, jos ei toista enää rakasta.

- Muiden ihmisten deittailu. Tämä voi kuulostaa monista vähän oudolta, mutta avaan hieman asiaa. Eli mitäpä jos sovitte kumppanin kanssa, että deittailette vähän aikaa muita ihmisiä. Tähän asiaan liittyen on tietysti hyvä tehdä pelisäännöt ja rajat, mikä on sallittua ja mikä ei. Joskus kuitenkin toisten ihmisten tapailu saattaa herättää mustasukkaisuuden omaa kumppania kohtaan tai niin kuin ylempänä mainitsin, saattaa huomata vieläkin paremmin ne asiat, jota omassa kumppanissaan rakastaa. Tässäkin tosin on se ikävä puoli, että deittailun aikana voi tutustua johonkin sellaiseen, johon ihastuu voimakkaastikin.

- Keskusteleminen. Asia, jota olen painottanut aiemmissakin postauksissa. Keskustelkaa rohkeasti suhteenne ongelmista ja miettikää mitä voisitte tehdä saadaksenne suhteenne paremmaksi. Keskustelkaa myös suhteenne ja toistenne hyvistä puolista. Kaiken ei aina tarvitse olla negatiivista.

- Matkustakaa yhdessä jonnekin. Joskus on hyvä lähteä pois niistä tutuista ja turvallisista ympäristöistä ja nähdä samalla vähän muuta maailmaa. Jos vain mahdollista, niin menkää ulkomaille, jonnekin eksoottiseen maahan vaikka. Kokeilkaa jotain extremeä ja jännittävää, haastakaa itsenne.

- Parisuhdeterapeutille meneminen. Selvittäkää löytyykö teidän kaupungista tai jostain läheltä parisuhdeterapeuttia, joka voisi auttaa teitä suhteenne ongelmissa. Sen ei aina tarvitse olla terapeuttikaan, vaan ylipäätään joku vieras tai hieman tuttu ihminen voi nähdä asiat ihan eri tavalla, koska ei tunne teitä. Kysykää toki myös läheisiltä ystäviltänne, sukulaisilta ym. jotka tietää teidän tilanteen, että miten voisi olla hyvä toimia?

- Parisuhdekurssit. 
http://katajary.fi/ Noilta sivuilta mm. löytyy tietoa parisuhdekursseista.
Tältä sivustolta https://www.perheaikaa.fi/nettikurssit/ löytyy nettikursseja, eli aina ei tarvitse edes kotoa poistua. Kyseisiltä sivuilta löytyy myös chat-mahdollisuuksia.
https://www.tukinet.net/ - sivuilla voi myös chattailla ammattiosaajien kanssa.
Myöskin erilainen vertaistuki niin internetissä kuin ihan arkielämässä on hyväksi.
Muistakaa, ettette ole asioiden kanssa yksin.

- Pelaaminen. Tästäkin olen myös puhunut aiemmissa postauksissa, eli erilaiset yhteiset pelit ja leikit voivat aiheuttaa suhteeseenne sen uuden roihun, jos suhteenne on ajautunut esim. siihen pisteeseen, että arki on tylsää tallaamista eikä intohimoa ole.
Tällaisen mielenkiintoisen artikkelin löysin asiaan liittyen.

Siinä oli mieleen tulleet vinkkini.
Ero ei ole aina se ainut mahdollinen ratkaisu - mahdollisuuksia on paljon suhteen parantamiseen, jos vain molemmat haluaa tehdä töitä suhteen eteen.
Mutta joskus ero voi olla se ainut ratkaisu - jos/kun suhteessa ei ole enää kummallakaan hyvä olla tai luottamuspula on niin paha tai mitä syitä nyt kenelläkin voi olla.
Silloin on parempi jatkaa eri teille, itsensä ja toisen takia.

Olisi mielenkiintoista kuulla muiden mielipiteitä tähän asiaan, että mitä eri vinkkejä voi olla parisuhteen pelastamiseen liittyen?
Kommentoikaahan :)

- Rakastunut Mies


tiistai 17. maaliskuuta 2015

Narsistin kanssa parisuhteessa


Moikka. Pahoittelut kun ei oo tullut vähään aikaan mitään postauksia tänne. On ollu tässä menoa ja meininkiä, niin ei oo ehtiny koneen äärelle pahemmin istahtamaan :D mutta täällä taasen.

On tullut aika paljoa kirjoiteltua tänne parisuhteista, sen ongelmista ym. aika yleisellä tasolla, joten ajattelin tässä postauksessa kirjoittaa hieman henkilökohtaisempaa materiaalia. Eli, parisuhteesta (onneksi entisestä) narsistisen ihmisen kanssa.
Parisuhde narsistin kanssa on omanlainen helvetti, jos niin voi sanoa. Sellainen myrkyllinen parisuhde melkein tuhosi minun elämäni. 

Narsisteilla on monenlaisia piirteitä, joten siksi sellainen ihminen onkin vaikea tunnistaa. Ja mitä rakkauteen tulee, rakkaus on tunnetusti sokea eikä niitä piirteitä välttämättä edes huomata toisessa ihmisessä tai voidaan kuvitella, että kyllä ne inhottavat puolet siitä ohi menee ja ihminen voi muuttua. Narsismi on kuitenkin sairaus, joka tarvitsee hoitoa.

Muutamia narsistille ominaisia piirteitä on:

- Liian suuret käsitykset itsestään
- Muiden hyväksikäyttö
- Empatian puute
- Ylimielisyys ja röyhkeys
- Uskoo olevansa ainutlaatuinen/vaatii korostunutta ihailua

Narsistinen ihminen ei myöskään osaa nähdä omaa narsistisuuttaan negatiivisena asiana, vaan hänen on helppo heittäytyä marttyyriksi tilanteessa kuin tilanteessa.

Nyt oma tarinani.
Tutustuin vuonna 2006 ollessani vasta 18-vuotias tähän exään. 
Kutsun häntä tässä tekstissä nyt exäksi, koska en halua paljastaa nimiä ihan yksityisyydensuojankin takia.
Asuin tuolloin sellaisessa melko pienessä kaupungissa ja olin juuri aloittanut opiskelut.

Suhteen alkuvaiheessa kaikki oli tietysti mahtavaa. Toisen kanssa synkkas asiat hyvin yhteen, oltiin koko ajan toistemme kanssa, tehtiin yhdessä kaikkia kivoja asioita ym. mitä nyt suhteeseen yleensä kuului.
Aika nopeasti sitten tilanne kuitenkin alkoi muuttua. Exä ei ollut silloin töissä tai koulussa, niin se yöt pitkät kuunteli mun asunnossa musiikkia ym. häiritsi muilla tavoilla, vaikka olin jo nukkumassa, koska mulla oli seuraavana päivänä koulua.
Exä alkoi arvostella mun koulussakäyntiä ja alaa jota opiskelin ja sanoi, etten tule ikinä pärjäämään sillä alalla, se ala oli mulle kuulemma väärä ja että mun ois ollut sama lopettaa koulu. Sen lisäksi exä alkoi olla myös mustasukkainen mun kavereista, kaikissa kavereissa oli hänen mielestään joku vika, eikä niitä sen takia olisi tarvinnut nähdä.

Kerrottuani exästä parille luokkakaverille ja muille kavereille, kaveritkin kehotti että mun pitäis jättää tää ihminen, että se ei tee hyvää mulle. Mä en kuitenkaan kuunnellut ketään tai sanoin, että "kyllä kaikki tästä vielä muuttuu parhain päin".

Sitten lopulta jätinkin kouluni kesken ja muutettiin yhdessä toiseen kaupunkiin kaksioon asumaan. Alussa kaikki näytti taas hyvältä. Meillä oli kivaa yhdessä. Yhdessäasuminen tuntui hyvältä ratkaisulta. Elämä kukoisti.

Sitä ei kuitenkaan taas kauaa jatkunut, kun eksäni alko taas olemaan mustasukkainen mun uusista kavereista. Sen lisäksi se alko arvostelemaan mua koko ajan. Mun ulkonäköä, painoa, vaatteita, mun käyttäytymistä, jopa mun vanhempia. Kaikessa oli hänen mielestä jotain vikaa ja kun otin asian puheeksi, hän sanoi että oli kaiken tarkoittanut vain vitsillä tai sitten hän heittäytyi marttyyriksi ja sanoi että, minä vain valitan hänelle aina samoista asioista. Jotenkin minusta tuntui välillä, että hän jopa usein nautti siitä että sai lytätä mua mahdollisimman alas.


Sitten vähitellen suhteen edetessä alkoi paljastua hänestä kaikkia yllättäviä asioita. Hän oli valehdellut itsestään vanhemmillensa vaikka mitä asioita. Hänen vanhemmat luuli että hänen lapsellaan on ammatti, töitä, eikä rahaongelmia ollut vaikka kaikki oli valhetta.
Luottotiedotkin häneltä oli mennyt, mistä hän ei viitsinyt edes mainita, ennen kuin alettiin etsiä sitä asuntoa meille. Silloinhan sekin vasta kävi ilmi. Minun oli siis vaikea luottaakaan enää häneen, koska mietin mitähän kaikkea hän oli minulle valehdellut.

Eikä hänen valehtelut ja sanallinen satuttaminen minua kohtaan ollut suinkaan ainoita ikäviä asioita. Hän veti riitoihimme mukaan minun kuolleita sukulaisia. Hän oli kohtaani väkivaltainen ja kerran ajoi puukollakin minua takaa yhteisessä asunnossamme.
Ja olihan sitä vielä paljon kaikkea muutakin paskaa, kuinka hän vaikkapa osti itselleen aina kaikkea kivaa ja jonninjoutavaakin ja minä jouduin aina huolehtimaan laskujen maksusta ja siitä että meillä oli ruokaa jääkaapissa. Mä en saanut itselleni ikinä ostaa mitään mukavaa.

Vuonna 2010 sitten viimein pääsin hänestä lopullisesti eroon. Eli oltiin melkein neljä vuotta yhdessä. En todellakaan tiedä miten jaksoin niin kauan häntä. Kai se oli vaan sitä rakkautta ja koitin uskoa että kaikki muuttuisi vielä paremmaksi. 
Silloinkin, kun olin häntä jättämässä, hän alkoi heti uhkailemaan itsensä tappamisella kiristääkseen minua, mutta elossa hän on tänäkin päivänä.

Meidän suhteen jälkeen mulla meni tosi kauan, ennen kuin pystyin mitään uutta suhdetta edes miettimään. Mulla oli kauan pelko, että kaikki ihmiset on samanlaisia ja uskoin jo että mussa oli pakko olla vikaa, koska exänihän pilasi itsetuntoni ihan täysin haukkumalla ihan koko ajan.

Onneksi olen nyt saanut kerättyä itsetuntoani aika hyvin takaisin ja tällä hetkellä elän hyvässä suhteessa, jossa minun ei tarvitse mitään noin hirveää kokea.

Ihmishirviöitä tosiaan on olemassa. 
Toivon, että jos joku on tällaisen tai vähääkin tämän tyyppisen ihmisen kanssa parisuhteessa tai ylipäätään tekemisissä, koska kyllähän narsisteja on ystävyyssuhteissakin, niin kannattaa kaksi kertaa miettiä kannattaako sellaista ihmistä pitää lähellään. Koska omasta kokemusta voin sanoa että se vie kaikki voimat ja pahimmillaan sellainen ihmissuhde voi olla vaarallinenkin.

Kenenkään ei tulisi kokea mitään tuollaista mitä itse olen kokenut. En tietenkään suhteen aikana itsekään ollut aina se viaton enkeli ja puhdas pulmunen, koska kaikkihan me ollaan ihmisiä ja tehdään virheitä, mutta se on ihan tervettä. Narsismi, ei ole.

Kiitos, jos jaksoit lukea tänne asti!

Ja kerro meille, jos olet kokenut tai nähnyt jotain vastaavaa?

- Rakastunut  mies