Kaikilla meillä on sellainen.
Menneisyys.
Toiset ovat eläneet sen tunnollisemmin, kuin toiset. Mutta koska olemme ihmisiä ja erehtyväisiä, jokainen on varmasti tehnyt tai sanonut joskus jotain sellaista, mitä on katunut jälkeenpäin.
Kun olemme tutustumassa toiseen ihmiseen deittailu tai ihan kaverimielellä, tottakai meitä kiinnostaa sen toisen ihmisen menneisyys.
En usko, että kenenkään ensimmäinen valinta unelmakumppaniksi on ihminen, joka on istunut linnassa, on väkivaltainen, vaarallinen tai vaikka aineisiin sekaantuja.
Mutta entä jos jokin näistä asioista kuuluu ihmisen menneeseen, pystymmekö elämään sen kanssa, jos ihminen on muuten aivan ihana ja hän on muuttunut.
Linnassakin voi istua niin monesta syystä, aina ei välttämättä ole tapahtunut se pahin mahdollinen. Ihminen on saattanut nuorena käyttää aineita, muttei tee enää niin.
Vaikka ennakkoluulot ovat täysin normaaleja, on joskus hieman surullista, miten joidenkin ihmisten tapana on heti lätkäistä leima toisen ihmisen otsaan.
Esimerkiksi. Kerran pettäjä ei ole aina pettäjä.
Kerran varastanut, ei ole kleptomaani.
Tai jos kyse on sellaisesta isosta asiasta, kuin luottotiedot ja niiden menetys.
Niin on ikävää, että jos olet esim. 18-vuotiaana ollut kova juhlimaan ja ottanut
pikavipin tai pari, siitä onkin syntynyt kierre, etkä ole päässyt veloistasi eroon.
Niin saatat joutua "kärsimään" kyseisestä asiasta vielä kymmenenkin vuoden päästä.
Toki asian ymmärtää sillä tavalla, että kun toista ihmistä ei tunne, on helppoa ajatella että "aijaa, tämä nyt olikin tällainen tapaus", mutta miksi joillekin on vaikea antaa toiselle mahdollisuus näyttää onko virheistään oppinut?
Koska jokainen varmasti toivoisi uutta mahdollisuutta, jos kerran on mokannut.
Tietenkin on olemassa sellaisia asioita, mitä en ymmärrä.
En missään nimessä haluaisi kumppaniksi tai edes ystäväksi sellaista ihmistä joka on tappanut, raiskannut, sekaantunut eläimiin/lapsiin ym. Tai jos ihmisellä on täysin erilainen arvomaailma jokaikisen asian suhteen.
Mutta asioiden suhteellinen mittakaava on niin laaja, että jos jotain inhimillistä on toinen tehnyt, niin ei se oma maailma varmaan siihen kaadu.
Mennyt on kuitenkin aina mennyttä
ja osa ihmisistä kyllä muuttuu ajan mittaan.
Tätä ajattelutapaa: Älä tuomitse toista menneisyyden perusteella,
olen myös soveltanut siten, että olen muunnoin tutustunut ihmisiin,
joista myöhemmin olen kuullut juoruja, että hän on joskus ollut sellainen ja tällainen.
Niin jos kuitenkin kyseinen ihminen on ollut minulle aina mukava, kiva
ja jonka kanssa asiat synkkaa, niin miksi antaisin menneen vaikuttaa?
Oletko sinä tuominnut toista menneisyyden perusteella?
Minkälaisen asian takia?
Entä onko sinua tuomittu?
- Rakastunut mies
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti