Blogi muuttaa toiseen paikkaan!

Moikka ja apua, osaanko mä enää tätä bloggeria käyttääkään - kun viime kerrasta on ehtinyt kulua jo muutama kuukausi! Kääks. No mutta yritetään, eiköhän se sieltä selkäytimestä mieleen palaudu.

Elikäs, jotkut ovat saattaneet ihmetellä, että miksi en oo bloggaillu tänne pitkään aikaan mitään. Mutta nou hätä, en oo teitä enkä bloggaamista suinkaan unohtanu ja nyt palaankin tässä ihan uusissa merkeissä.

Elämässä on viime kuukausina sattunut vähän yhtä sun toista, niin sillä sitten bloggaaminenkin jäi vähän taka-alalle, mutta nyt aion siihen terästäytyä entistäkin enemmän.

Sain tuossa muutamia kuukausia sitten sähköpostia blogiportaalilta, joka kokoaa yhteen Suomen kuumimmat lgbt - blogit, eli blogit joissa käsitellään seksuaalivähemmistöjä tai joita kirjoittaa seksuaalivähemmistöön kuuluva ihminen.

Tottakai, innolla tartuin tähän tarjoukseen kiinni ja muutenkin minulla oli ajatuksena pistää uudet sivut pystyyn, joten siinäkin mielessä tämä tuli erittäin hyvään saumaan.

Mulle siis lähdettiin tekemään ihan urakalla uusia, näyttävämpiä nettisivuja, jonne ohjata ihmiset. Pitkän pohdiskelun jälkeen tultiin siihen tulokseen, että teen ihan omat kotisivut ja ostan domainin, mikä tämäkin oli ihan uusi juttu minulle.

No, olihan siinä melkoisia mutkia matkassa - kun tämmönen tonttuiivana ( :D ) ei oo hirveesti perehtynyt nettisivujen tekemiseen ja bloggaaminenkin on aina tapahtunut täältä bloggerin kautta, mikä on tullut tutuksi.

No, domain tuli ostettua ja wordpressi sitten sille asennettua, jonka kautta voin uusia sivujani muokkailla jne. Ja tässä nyt on tullukin viikon päivät hiki hatussa väsättyä noita uusia sivuja. Hermojen menetykseltä ei oo välillä voinu välttyä, kun kaikki on niin uutta ja sekavaa, mutta mie päätin, että prkl miehän en luovuta :D enkä luovuttanu.

Luin kymmeniä eri artikkeleita, opiskelin tietoa eri jutuista ja katselin ohjevideoita joissa näytetään miten kotisivut tehdään: ja LOPULTAKIN ne on valmiit. (Tosin yhtään blogitekstiä ei vielä ole, mutta tämä korjaantuu pian!)

Täten siis toivotankin kaikki vanhat ja uudet lukijat uusille sivuille:

Sateenkaarimaailma

Eli uusilla sivuilla jatketaan perinteisellä linjalla, eli kirjoittelen sinne parisuhteista, sinkkuudesta, deittailusta, henkilökohtaisesta elämästäni & ajatuksistani jne.

Tämän lisäksi kerron tietoa erilaisista seksuaalisuuksista, sukupuoli-identiteetistä ja jaan aitoja kokemuksia (niin omia kuin muiden ihmisten) siitä mitä kaikkea on kohdannut elämässään, kun kuuluu ns. vähemmistöön.

Tervetuloa siis lukemaan ja lukijaksi!

Sivuilta löydät uudet sosiaalisen median tunnukset, niin twitter, faceen, google+:n jne. ja sinnekin ehdottomasti saa seurailemaan tulla :)

Muiskis ja mukavaa kevään alkua!!

- Jouni

Mitä kysyä ja olla kysymättä ekoilla treffeillä?

Oletko koskaan miettinyt ennen ekoja treffejä, että mitähän siltä toiselta olisi hyvä kysyä ja olla kysymättä, että antaisi itsestään parhaan mahdollisen ensivaikutelman, saisi toisesta irti niitä tietoja mitä haluaa tietää ja ettei nolaa itseään kysymällä mitään tyhmää?

Ei hätää, olet tullut oikeille sivuille. Heheh, no mitään oikeaa vastausta tuohon yllämainittuun kysymykseen ei ole - koska jokainen ihminen on erilainen, mutta tässä postauksessa annan aiheesta omat vinkkini.

Aloitetaanpa siis siitä, mitä toiselta ekoilla deiteillä voisi kysyä?

- Mitä harrastat?
Tämä kysymys on hyvä kysyä, että saa vähän tietoa toisen mielenkiinnon kohteista, elämäntavoista ja siitä voisiko sieltä joukosta löytyä yhteisiä harrastuksia? Miksei voisi myös samaan syssyyn kysyä, onko jotain sellaista harrastusta mitä on aina halunnut kokeilla, mutta ei ole saanut sitä vielä aikaan? Ehkä yhdessä voisi olla oiva tilaisuus aloittaa, jos deittailu etenee vakavemmalle asteelle.

- Minkälaisia unelmia / tavoitteita sinulla on elämän suhteen?
Tottakai toisen unelmat ja tavoitteet elämässä kiinnostaa, varsinkin jos deittikumppani on varteenotettava tapaus. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, ettei liikaa ala pommittaa toista lisäkysymyksillä. Esim. haluatko joskus naimisiin? entäpä lapsia? Koska ne on kuitenkin niin suuria asioita, että sillä saattaisi toisen vaan karkottaa pois.

- Työ, koulutus, menneisyys?
On ihan luonnollista olla kiinnostunut, että onko toinen työelämässä/opiskeleeko? Tai mitä on elämässään tehnyt? Tässäkin toki kohtuus sen suhteen, ettei liiallisuuksiin mene - koska jotkut asiat saattavat olla toiselle arkoja. Jos ei vaikka ole sairauden vuoksi kyennyt kouluttautumaan tai töihin - tai mikä ikinä voikaan olla syy.
Itse olen yleensä toiminut sillä tavalla, jos olen kysynyt jotain mielestäni vähän henkilökohtaisempaa kysymystä toiselta, että: "Saanko kysyä...? " "Haittaako jos kysyn..?", eli yritän lähestyä aihetta mahdollisimman varovasti.

- Mitä tykkäät tehdä vapaa-ajalla?
Tämä kysymys vähän liittykin noihin harrastuksiin. Mutta kyllähän monet ihmiset kuluttavat vapaa-aikaansa muutenkin, kuin harrastuksien parissa.

- Minkälaisia elämänarvoja sinulla on?
Taas vähän henkilökohtainen kysymys joidenkin mielestä, mutta silti aika välttämätön asia tietää, että meneekö elämänarvot yksiin yhtään sinne päinkään vai ajatteleeko toinen asioista täysin eri tavalla?

Näitäkään yllä olevia kysymyksiä ei toki kaikkia kannata kysyä edes ekoilla treffeillä, varsinkin jos molemmat tulee siihen tulokseen, että haluaa nähdä toistekin. Ja liika kysymysten esittäminen saattaa käydä vain ahdistavaksi.

Sitten seuraavaksi asioihin, joita ei missään nimessä kannata ekoilla treffeillä kysyä. 

- Onks sulla paljon kokemusta / ootko ollu monen kans sillai?
Eli ei missään nimessä mitään seksiin liittyviä kysymyksiä, ellei sitten treffit ole sellaiset
että ne johtaa seksiin tai jotain sinne päin.
Mutta muuten, seksistä ja kumppanien lukumäärästä kyseleminen on röyhkeää
ja mautonta, ainakin omasta mielestäni. Eikä mua ees kiinnostais tietääkään,
että monenko kanssa se toinen on ollu. Sitä voi sitten ehkä kysyä, jos ollaan
suhteessa tai kun enin "jää" on ympäriltä sulanut.

- Minkälaista miestä tai naista etsit?
Tää kysymys on vähän semmonen.. miten sen nyt sanois.. kaverillinen. Tätä voi kuvitella kysyvänsä kaverilta vaikka kaljatuopin äärellä? :D
Sitten muutenkin, jos toinen alkaa hirveitä kriteerejä siinä luetella kumppanin ulkonäöstä ja ominaisuuksista - niin alkaako se toinen sitten muuttaa itseään siihen suuntaan, että se toinen näkisi, että "katso, tässä mä nyt oon?" tai voisko siitä tulla jopa paha mielikin, jos ei itsesssään näe niitä asioita, mitä toinen etsii. Vähän ristiriitainen kysymys siinä mielessä.

- Käytkö usein bilettämässä?
No miksei tätä vois toki silloin kysyä, jos toisesta hiukan tietää jotain tai nuoret varsinkin saattaa tätä kysyäkin usein toisiltaan - mutta tuo kysymys antaa ehkä semmosen kuvan, että joko itsestään antaa hirveen juhlijan kuvan kysymyksellään tai sitten se jolta kysytään, saattaa epäillä, että näyttääkö hän viinaan menevältä? :D

- Haluatko naimisiin, haluatko lapsia ym?
Just, mistä tuolla ylempänä jo mainitsinkin, että on tiettyjä tulevaisuuden asioita, mitä ei niillä ekoilla treffeillä vielä kannata kysellä. Vaan ihmiset saattaa pikemminkin ottaa takapakkia, jos noita kyselee.

- Missä asut, mikä on sun puhelinnumero, saanks lisätä sut facebookiin ja alkaa seuraa sua twitterissä?
Älä anna itsestäsi hullun stalkkerin ja liimautujan kuvaa, vaan etene rauhallisesti.
Puhelinnumeroita voi toki vaihtaa, jos aikoo toistekin nähdä. Mutta, että jos toisesta haluu tietää kaiken kerralla ja heti lisätä joka paikassa, etenkin somessa kaveriksi, niin toinen saattaa alta aika yksikön saada sellaisen kuvan, että tuo on joku hullu :D

Mutta, tässä ois nyt näitä minun vinkkejäni ekoille treffoille, mitä kysyä ja mitä olla kysymättä? Niin kuin aiemmin kirjoitin, että ihmiset ja tilanteet on niin erilaisia, että kukin toimii tyylillään ja tilanteeseen sopivalla tavalla :) 
Toivottavasti näistä kuitenkin jollekin voi olla apua.

Ja nyt haluankin kuulla teidän mielipiteitä? 
Onko noissa mun antamissa vinkeissä mitään perää, ootteko samaa vai eri mieltä?
Mitä sun mielestä vois kanssa kysyä ekoilla treffeillä ja olla kysymättä?

- Rakastunut mies

Täyden kympin metsästyksestä

Moikka! Mä ajattelin tänään kirjoitella blogiin aiheesta: täyden kympin metsästys, eli täydellisen kumppanin löytämisestä on siis kyse.

Tämä postaus ei millään tavalla liity kyseistä nimeä (täyden kympin metsästys) kantavaan blogiin, vaan tää on ihan yleinen postaus aiheesta.

Mua jo heti alkuun kyseinen lause ja tuo kymppi ylipäätään särähtää korvaan ja pahasti. Koska tänä päivänä tuntuu olevan jotenkin tosi yleistä, mitä näkee televisiosta ja ihan yleisestikin, että toisia ihmisiä arvostellaan hirveästi ja annetaan niille arvosanoja.

Hyvänä pahana esimerkkinä tää hottikset, jossa ihan suoraan lauotaan niistä kumppaneista, että: "toi nyt oli tollanen ehkä 8-", "toi oli ehkä seiska" jne.

Sitten on näitä sovelluksia mm. hot or not, joka myös "laskee" sulle arvosanan sen mukaan, miten suosittu profiilisi on.

Mä oon tottunut siihen, että arvosanoja saadaan vaan koulussa.

Ja koulussa sen vielä joten kuten ymmärtää, että arvosanaksi halutaan saada kymppi, että se näyttää päättötodistuksessa paremmalta. Mutta parempi minun mielestä oli kokeessakin se, jos sai jonkun muun numeron kuin 10, koska silloin tiesi että on jotain kehitettävää.

Kuka haluaisikaan saada täyden kympin kumppania tai parisuhdetta?

Jossa kaikki on yhtä suurta loistoa

ja vieressä kulkee ihminen, joka ei sano ikinä mitään väärää. Jonka luonteessa ei ole mitään moitittavaa. Joka ei ole ikinä väärässä. 

Omasta mielestä sellaisen ihmisen kanssa seurusteleminen ois ihan helvetin tylsää.

Kyllä suhteessa ja siinä toisessa ihmisessä pitää olla haastetta.

Pitää olla konflikteja ja kunnon riitoja, koska ne vahvistaa suhdetta entisestään.

Mistä ylipäätään tää arvosanoilla hössöttäminen on tullu?

Onko se vaan sitä surullista nykypäivää, että maailma on menny niin pinnalliseen suuntaan, että ihmisetkin pitää määritellä eri arvoasteikkoihin ja etsitään vaan sitä täydellistä ja tietynlaista. Toisaalta, mä en kyllä sitten ihmettele sitä ollenkaan, että ollaan sinkkuina, kun ei ketään löydä. Ei kai sitä ketään löydäkään, jos kriteerit toisen suhteen menee aivan yli äyräiden. Tottakai jokaisella on oma maku ja pitääkin olla tietyt toiveet EDES sitä toista kohtaan, mutta joistakin asioista varmasti voi joustaa eikä kaikkia ominaisuuksia tarviikaan olla. Ehkä sen negatiivisen ajattelemisen puolesta, voisimme deittaillessa yrittää miettiä VAIKKA EDES väkisin toisesta niitä positiivisia puolia, koska kyllä kaikissa ihmisissä varmasti jotain hyvää on. 

Ja jos ei sitten kuitenkaan toinen miellytä, niin asian voi ilmaista nätisti.

Mutta tommonen "mä oon kymppi ja sä oot ehkä kasi" tai "sä et oo mun tasolla"- ajattelutyyli on omasta mielestäni vaan erittäin mautonta.

Ja se mikä itselle voi olla "nou-nou", voi jollekin toiselle olla JACKPOT!

Onko sua ikinä arvosteltu suoraan päin naamaa

tai annettu arvosanoja?

Tai oletko ikinä antanut arvosanoja toisista ihmisistä?

- Rakastunut Mies

Täydellistä äitiä ei ole olemassakaan!

Vaikka isänpäivä on lähestymässä kovaa vauhtia, niin tänään ajattelin kuitenkin kirjoittaa blogiini muutaman sanan äitiydestä.

Äidiksi tuleminen on yksi ihanimmista, ellei jopa ihanin asia, mitä naiselle voi tapahtua. Varsinkin jos/kun lapsi on harkittu. En nyt poissulje tässä niitäkään äitejä, jotka eivät ole harkinneet miehensä kanssa lasta.

Oon ollut kuitenkin jo pitkään tosi järkyttynyt siitä, millä tavalla toiset äidit ja myös äidittömät arvostelevat toisia äitejä niin facebookin keskustelupalstoilla, kaksplussan sivuilla, vauva.fi:ssä, julkisuudessa jne.

Tähän arvostelemiseen ei onneksi (luojan kiitos) sorru kaikki äidit, mutta hyvin monella tuntuu olevan jonkunlainen mielipide siitä, minkälainen on täydellinen äiti?

Minkäikäiseksi lasta tulisi imettää? Onko muutaman oluen tai viinilasin ottaminen lapsen seurassa sallittua? Onko ok harrastaa seksiä miehensä kanssa, jos vauva nukkuu samassa sängyssä? Onko lapsella hyvä olla rajoja ja minkälaisten rajojen tulisi olla?

Ei ole olemassa tiettyä opaskirjaa sille, minkälainen äidin juuri tulisi olla.

Jokainen äiti varmasti rakastaa lastaan koko sydämensä kyllyydestä ja tekee kaikkensa, että lapsella olisi hyvä ja turvallinen olla.

Äidit, niin kuin isätkin ovat ihmisiä siinä missä muutkin. Aina ei tarvitse jaksaa. Joskus väsyttää. Joskus haluaa ottaa irtioton arjesta. Joskus haluaa viedä lapset hoitoon, että itse pääsee viihteelle tai haluaa viettää laatuaikaa kumppaninsa kanssa.

Ei ole olemassa superäitiä tai superisää, joka tekee kaiken täysin moitteettomasti.

Kaikki me olemme ihmisiä ja toimimme omalla tavallamme.

Mistä äitien arvostelu toisia äitiä kohtaan oikein johtuu?

Ei miehetkään samalla lailla arvostele isyyttä. 

Kokeeko joku äiti olevansa huono äiti, että pönkittää huonoa omatuntoansa sillä että haukkuu muita äitejä esim. netissä?

Vai onko kyse vaan siitä, että naiset ovat muutenkin toisiaan kohtaan julmempia?

Minä olen kiitollinen lapsi ja rakastan äitiäni hyvin paljon.

Hän ei ole täydellinen, eikä hänen tarvitsekaan olla.

Hän asetti minulle rajat kun olin lapsi. Saatoin joskus saada tukkapöllyä siitä, että olin ollut tuhma, mutta silti olen hyvin kiitollinen siitä - että hän on antanut koko elämänsä minulle. Hän on kertonut minulle miten käyttäytyä toisia ihmisiä kohtaan. Hän on kertonut, että ketään ei saa tuomita ulkonäön, seksuaalisen suuntautumisen, sukupuolen, ihonvärin tai minkään muun perusteella. Hän on asettanut minulle rajat, eikä ole antanut minun teininä hillua ympäri kyliä kaljapullo kädessä ja sätkä huulessa. Hän on ajatellut aina minun parasta

Hän on minulle täydellinen juuri sellaisena kuin on.

Joten äidit, lakatkaa arvostelemasta toisia äitejä

ja keskittykää puolestaan siihen, miten voitte tehdä oman lapsenne

elämästä hyvän ja turvallisen.

Näin loppuun kysyn kysymyksen kaikilta äideiltä,

onko sinun äitiyttäsi arvostelu ja jos on, niin miten?

- Rakastunut Mies

Tunnista mies- ja naistyypit !

Heipparallaa ja oikein mukavaa maanantaita kaikille! :)

Blogini on viimeaikoina ollut blogipostauksien johdosta melko synkänharmaa, mutta minkäs teet, kun tykkään kirjoittaa usein melko synkistä ja rankoistakin aiheista.
Nyt kuitenkin on aika hieman hauskemmalle postaukselle.

Olen saanut tähän kyseiseen postaukseen inspiraation tosielämän omista kokemuksista, muiden kokemuksista, keskustelupalstoilta ja muista parisuhde-deittailublogeista.

Eli, on siis aika käydä läpi erilaisia mies- ja naistyyppejä, joihin törmäämme joka päivä liikkuessamme ulkona. Postauksessa mainitut mies- ja naistyypit ovat erittäin ääripäätapauksia, eikä kenenkään elämäntyyliä tai olemusta ole tarkoitus dissata tai ketään muutenkaan tällä postauksella loukata. Huumoria siis peliin tätä lukiessa :D

Postaus olkoon pieni varoituksen sana ja muistutus deittailijoille, että toisinaan tuolla maailmassa törmää hiukan ikävänlaisiin miehiin tai naisiin, joihin ei välttämättä törmätä haluaisi.

Mutta, aloittakaamme ensin katsastelemalla miehiä.

Nörtit ja kaikkitietävät

Nörttejä löytyy niin miehistä kuin naisista, mutta enemmän olen törmännyt nörttimiehiin ja kaikkitietäviin näsäviisastelijoihin.
Nämä miehet siis luulevat tietävänsä kaikesta kaiken, eikä he hyväksy asioista eriävää mielipidettä. 
Lisäksi he usein tappavat vastapuolen puhumalla erittäin tylsistä jutuista, jotka mm. liittyvät politiikkaan, yhteiskunnallisiin asioihin, tietotekniikkaan, muunlaiseen elektroniikkaan. Useimmissa tapauksessa vastapuoli ei ymmärrä höykäsen pöläystä, ellei ole kiinnostunut samoista asioista. 

Eivät myöskään useimmiten ymmärrä sitä, että toista ei kiinnosta vaan jatkavat puhumista ja luulevat olevansa erittäin fiksujakin.




Pelimiehet eli playerit

Pelimiehet vaihtavat naisia, kuin sukkia. Heille kaikki naiset ovat vapaata riistaa ja heitä on kiva pyöritellä pikkusormensa ympärille. Pelimiehet ovat usein karismaattisia, ehkä jopa hieman lipeviäkin.

Bile-Danin tavoin he ehkä etsivätkin sitä vakituista koloa, mutta sitä ennen on hyvä testata kaikki mahdolliset potentiaaliset kolot. Pelimiehestä tietää myös useammat naiset, joten puskaradio saattanee laulaa.


Limanuljaskat

Nämä matelijat ovat hyvin verrattavissa pelimiehiin.
Ovat niin pinnallisia, ylimielisiä ja itserakkaita että oksetuksellaan karkottaa vastapuolen melko nopeasti pois. Juttujen tasokin on useimmiten: minä sitä, minä tätä, minä tuota ja kun minä olen niin hyvä ja komea ja liipadaapadii.....

Iilimadot

Iilimatojen ongelma on, että he eivät tajua että toista ei kiinnosta. He tarrautuvat kiinni ihoon ja roikkuvat siinä niin pitkään kunnes lopulta kyllästyvät tai pahimmassa tapauksessa saavat lähestymiskiellon. Iilimadoiksi voi myös kuvata niitä, joille ensin antaa mahdollisuuden - mutta sitten heitä ei saa millään lähtemään pois (esim. lähtemään omaan kotiinsa)

Pahat pojat ja rentut

Tähän ryhmään suurinosa naisista ihastuu kaikista helpoiten. Pahojen poikien ja renttujen historiasta saattaa löytyä yksi jos toinenkin rike. He eivät käy yleensä töissä tai sitten työt eivät kestä päivänvaloa. Monet tapauksista ovat kovia juomaan ja saattavat käyttää muitakin aineita. Vaikka kyseessä on paha poika, monet näistä ovat melko reppanoita. He ovat elämässään eksyksissä.

Tosin yksi asia mitä en ymmärrä on se, että miksi naiset rakastuvat renttuihin, koska monet naiset sitten jälkikäteen valittaa, että "kuinka heidän miehensä on saamaton p*ska, joka käyttäytyy kuin sika". Ehkä naiset kuitenkin kaipaavat jonkinlaista haastetta miehen suhteen, että voivat siitä yrittää kouluttaa paremman yksilön.

Varatut ja perheenisät

Näille miehille voisi antaa valehtelemisen maailmanmestaruus-mitalin. Epäilemään kannattaa heti jos mies antaa itsestään erittäin erittäin vähän tietoa ja jos hänen kertomissaan tarinoissa on pahasti aukkoja. Myöskin voi olla syytä epäillä, jos hän vie sinut baarista jatkoille johonkin muuhun kuin omaan kotiinsa tai jos hän puhuu nurkan takana salamyhkäisiä puheluita, jotka olevinaan ovat "työpuheluita". Tällaiset miehet ovat useimmiten kyllästyneitä omaan suhteeseensa ja kaipaavat jotain uutta.

Sitten on aika katsastella naisia.

Miestennielijät

Miestennielijät ovat naaraspuolisia versioita pelimiehistä. He iskevät silmänsä kaikkiin potentiaalisiin miehiin ja ovat valmiita avaamaan haaransa heti sopivan miehen vastaantullessa. Heidän olemuksensa on kevytkenkäisen helppo ja ulkonäkö paljastava, ehkä jopa hieman hutsahtava.




Golddiggerit eli kullankaivajat

Ovat hiukan verrattavissa miestennielijöihin, mutta näitä naisia kiinnostaa eniten sinun taloudellinen tilanteesi. Ulkonäölläsi ja iälläsi ei niinkään ole väliä, kunhan sinulta löytyy pätäkkää ja olet valmis ostamaan mielitietyllesi kaiken, mitä hän haluaa. Nämä naiset tunnistaa erityisesti baarissa, jotka iskevät silmänsä kiinni mm. pukumieheen, lähestyvät kohdetta ja käyttäytyvät myös siten, että heille tulee tarjota kaikki ja vielä enemmän.

Bilehileet

Bilehileitä löytyy niin miehistä kuin naisista, mutta mikään ei ole niin kauhea näky, kuin oikein hieno elegantti nainen, joka monen promillen humalassa muuttuu kaikeksi muuksi, kuin viehättäväksi.

Bilehileille luonnollisesti myös maistuu viina useampanakin päivänä viikossa ja ovat aina valmiita kunnon juhliin. He viisvälittävät romanttisista koti-illoista.







Diivat

Diivoja on erittäin vaikea lähestyä. He tietävät olevansa kauniita ja kuvittelevat olevansa korkeammalla kuin kaikki muut. Katsovat useimpia miehiä kieroon, ovat heille vähäsanaisia tai työntävät ne heti lähettyviltä pois. Monella diivalla on myös semmonen pakkelikerros naamassa, että jos hänen seuraansa eksyt - et välttämättä aamulla tunnista enää samaksi ihmiseksi.

Epätoivoiset pyrkyrit

Epätoivoisia pyrkyreitä ovat puolestaan naiset, joille kelpaa mies kuin mies - kunhan miehen joskus saisi. He ovat yleensä esim. baarissa, nurkassa poissa toisten katseilta ja ovat niin kuin heitä ei olisikaan. Ääni on hiljainen ja piipittävä ja puhetta tulee vähän. Mutta pelottavalla katseellaan tuijottavat uhriaan joskus jopa liiankin pitkiä aikoja - näin tapahtuu varsinkin kun ihastus on suuri. 

Kiltit naapurintytöt

Nämä kyseiset neitokaiset ovat eläneet puhtoista ja tunnollista elämää. He tietävät arvonsa ja rajansa ja toimivat niiden mukaan. Luonteeltaan saattavat olla hiukan pidättyväisiä, eikä niitä saata saada mukaan mihinkään hurjiin juttuihin. Parempi kun kaikki on tasaisen varmaa ja menee täydellisesti.

Kuulutko sinä johonkin ylläolevaan ryhmään vai johonkin alla olevista, joita ei listassa ole mainittu, mutta joita löytyy niin miehistä kuin naisista?

Tavalliset tallaajat joita suurinosa on väestöstä
Elämäntapahippiäiset
Urheiluhullut, fitnessiläiset jne.

Jos et kuulu mihinkään noista, mihin kuulut? Kerro se meille :)

Ja edelleen vielä mainitakseni tähän loppuun, että ihmistyyppikuvaukset ovat erittäin kärjistettyjä. Jokainen ihminen on erilainen, eikä kaikki ole läheskään samanlaisia, miten heitä olen kuvaillut. Eli älkää vetäkö hernettä nenään :)

- Rakastunut mies



Kuvat: Google.

Väkivalta parisuhteessa

"Lyökää vaan mua, lyökää vaan mut mä nousen tuhat kertaa, tuhat kertaa ja vielä kerran uudestaan".

Näin laulaa Kristiina Wheeler kappaleessaan Tuhat kertaa. Hyvä biisi muuten, kannattaa ehdottomasti kuunnella!

Halloween on kujeiden ja kepposten aikaa. On hauskaa pelotella toisia ihmisiä ja tehdä jotain jännittävää. Joillekin ihmisille pelko on kuitenkin jokapäiväistä.

Väkivalta parisuhteessa on vaiettu ja häpeällinen aihe. Sitä tapahtuu, mutta siitä ei puhuta.

Se hävettää ja jos toinen kysyy, mistä olet saanut ruhjeita kasvoillesi, monet valehtelevat sanoen kaatuneensa ja iskeneensä kasvonsa vaikka pöydän nurkkaan.

Miksi kyseinen aihe hävettää, koska eihän vika ole uhrissa?

Miksi suhteen pinta pitää saada näyttämään ulospäin kiiltävältä ja täydelliseltä, että eihän tässä mitään hätää ole vaikka hätä olisikin ja suuri?

Vai onko kyse enemmän pelosta, pelko siitä jos kumppani saa tietää että on mennyt kertomaan ulkopuolisille mitä suhteessa todellisuudessa tapahtuu?

Väkivaltaa ei ole pelkästään fyysinen väkivalta, vaan henkinen satuttaminen on väkivaltaa yhtä lailla. Vaikka kummankin tyyppinen väkivalta on yhtä hirveää, niin omasta kokemuksesta henkinen on paljon pahempaa. Sanat jättää arvet sydämeen, mutta arvet iholla usein ajan mittaan paranee. Olenkin kirjoittanut tänne aiemmin suhteestani narsistin kanssa, jossa henkistä väkivaltaa koin lähes päivittäin. Lutun voi lukea alla olevasta linkistä:

Narsistin kanssa parisuhteessa

Miten sitten selvitä kokemastaan väkivallasta tai päästä eroon suhteesta jossa toinen satuttaa? Mielestäni ensimmäinen askel on tiedostaa tilanteen vakavuus ja ruveta tekemään töitä sen eteen, että tilanteesta pääsee pois. Alistuminen ja rooliinsa "tyytyminen" on pahin virhe, koska ketään ihmistä ei saa satuttaa. Henkisesti eikä fyysisesti.

Jos puhuminen kumppanin kanssa ei auta tai muuta tilannetta, on tärkeää kertoa asiasta ulkopuolisille. Kuten perheelleen tai ystäville tai ottaa yhteyttä ammattiauttajaan.

Yhteydenottoa voi tosin pahentaa se, jos kumppani kyttää sinua koko ajan, etkä pääse häntä pakoon, mutta en usko että kukaan ihmistä pystyy täysin vartioimaan 24/7.

Ehkä vaikein kohta siinä tilanteessa missä tuhoisa suhde pitää jättää taakse on se, että itsestä täytyy tehdä kylmä. Siinä mielessä, että varsinkin narsistiset persoonat ovat erittäin taidokkaita manipuloimaan toista ihmistä ja pitämään otteessaan.

Ex-kumppanikin uhkasi monta kertaa tappaa itsensä, jos jätän hänet.

Tämä oli kuitenkin vain kiristystä. Ei hän mitään itselleen tehnyt.

Ei ole helppoa olla kylmä ja yrittää unohtaa toinen, varsinkin jos yhteistä historiaa on ehtinyt tulla tovi jos toinenkin, mutta joskus rakkauden edelle on laitettava oma itsensä ja terveytensä, jos haluaa joskus olla vielä kokonainen ihminen.

Mitä vielä tulee väkivaltaan, niin myöskin sekin on väärin jos nainen lyö miestä.

Puhuin yksi päivä erään ystäväni kanssa juuri tästä, että vaikka on erittäin väärin, raukkamaista ja vihaksi pistävää jos mies lyö naista, niin mitä sitten jos tilanne on toisinpäin? Ei miehenkään tarvitse ns. fyysisesti vahvempana osapuolena kestää väkivaltaa, yhtä lailla hänellä on oikeus suojella itseään. Ja väkivaltaisia naisia löytyy varmasti lähes yhtä paljon kuin mitä väkivaltaisia miehiäkin.

Oletko sinä ikinä kokenut henkistä tai fyysistä väkivaltaa suhteessasi?

Miten olet toiminut ja selvinnyt tilanteesta?

Lopuksi haluan toivottaa kaikille oikein mukavaa halloweenia!

Itse viettelen halloweenia rauhallisissa merkeissä rakkaan kanssa. Katsotaan kauhuleffoja, tehdään pizzaa ja herkutellaan. :)

Käykää myös tutustumassa tuohon uuteen blogiini!

SEKÄ HUOM. MUISTAKAA KÄYDÄ VASTAILEMASSA TUONNE ARVONTAAN!

Marraskuu on viimeinen kuukausi aikaa vastailla tuohon ja joulukuussa sitten arvon voittajan ja lähetän 10 euron arvoisen palkinnon postissa.

Alla linkki kilpailuun:

ARVONTA

- Rakastunut Mies

OLET NIIN V#TUN RUMA!

Olen jo pitkään ajatellut kirjoittavani aiheesta: Ulkonäköpaineet ja kriteerit nykymaailmassa, mutta olen ehkä tietoisesti vältellyt kyseistä aihetta, koska aihe on niin iso ja arka - myös itselle
.
Nyt kuitenkin päätin tarttua härkää sarvista. Julkaisen tänne arkojakin kuvia itsestäni, joita en joskus olisi voinut ikinä kuvitellakaan julkaisevani. En kuitenkaan jaksa olla enää piilossa maailmalta tai piilossa itseltäni.

Jokainen joutuu elämään oman ulkonäkönsä kanssa koko elämänsä ajan, mutta miksi niin usea on kuitenkin tyytymätön omaan ulkonäköönsä?

"Olen liian lihava", "Minulla on liian pienet rinnat", "Katsokaa selluliittipersettäni", "Kasvoni ovat kauheat", "Näytän hirviöltä", "Kukaan ei halua minua".

Tai jos joku on tyytyväinen ulkonäköönsä, jostain varmasti löytyy joku joka lyttää ja haukkuu. Mistä tällainen itseinho tai toisten mollaaminen sitten johtuu?

Kaikista pahin tekijä taitaa olla ympäristön tuomat vaikutteet ja toisten arvostelu. Jo taaperoikäisestä lähtien alkaa painon ja kehityksen tarkkailu. Nykyisin saa lukea kauhulla iltapäivälehdistä, kuinka jo 3-vuotiasta pikkuisen pyöreää lasta sanotaan läskiksi ja jotkut hysteeriset äidit ovat pistämässä sen ikäistä lastaan laihdutuskuurille. 

Tai jos lapsi ei opi kaikkia asioita nyt ihan täysin samaan aikaan, kuin suurin osa lapsista - epäillään kehitys- ja oppimishäiriöitä yms. Lapsienkaan ei anneta enää olla lapsia.

Tottakai painoa, pituutta, kehitystä jne. on hyvä ja tärkeääkin seurata, mutta eikö rajansa ole näilläkin asioilla?

Kun olet sen ikäinen, että on aika aloittaa koulu, siellä taas ihmisten julmuus tulee vastaan.

Ja yksi suurimmista pilkkaamisen aiheista on toisen ihmisen ulkonäkö.

Varsinkin nuoret tytöt arvostelevat kovasti toistensa ulkonäköä. Toki myös pojatkin osaavat haukkua. Jos satut olemaan ylipainoinen tai kärsit monelle nuorelle tyypillisestä ongelmasta: aknesta, on heti suurempi todennäköisyys että sinua kiusataan.

Muistan itsekin, kun olin yläasteella ja kärsin tosi pahasta aknesta, sekä olin ylipainoinen - niin minua haukuttiin. "Vitun läski", "Hyi helvetti kun olet ruma", "Pesetkö sä ikinä sun naamaa, kun näytät tolta?", "Pikku punkeroinen", "PORSAS", "Oot tosi läski".

Yllä vain muutama niistä haukkumisista, mitä sain kuulla.

Miksi ihmiset haukkuvat toisen ulkonäköä tai haukkuvat ylipäätään, oli syy mikä tahansa?

Haukkumisen takia yhä useampi ihminen kärsii tai on kärsinyt huonosta itsetunnosta ja itsensä inhoamisesta. Ulkonäköpaineet voivat aiheuttaa mm. vääristynyttä minä-kuvaa, jatkuvaa painontarkkailua ja pahimmillaan bulimiaa tai anoreksiaa joka voi johtaa kuolemaan. On ollut kauheaa nähdä, kun esimerkiksi osastolla ollessani masennukseni takia, olen nähnyt kun joitakin potilaita on syötetty väkisin hoitajan tarkkaillessa, koska potilas ei muuten suostuisi syömään mitään.

Haukkujia eivät myöskään ole pelkästään ulkopuoliset ihmiset, vaan oma perhekin tai suku saattaa arvostella kaikesta mitä toinen tekee ja vaatii täydellisyyttä ja siihen pyrkimistä.

Surullista, eikö totta?

Ulkonäköpaineet ja kriteerit ovat myös iso osa deittailua.

Aitous ja luonnollisuus ovat yhä enemmän sellaisia asioita, joita ei pidetä arvossa.

Tai siltä se ainakin tuntuu, mitä sosiaalinen media antaa ymmärtää.

Annetaan kuva, että sinun pitää olla tietynlainen, ennen kuin sinä kelpaat.

Joka paikassa, kuten esimerkkinä televisiossa oikein pursuaa nämä dieettiohjelmat, hottikset, fitnessurheilun suosio sun muunlaiset ohjelmat, jossa korostetaan minkälainen sinunkin pitäisi olla tai mitä sinun pitäisi tehdä itsellesi.

Ihmisille on tehty kasvoleikkauksia, on laitettu botoxia, korjailtu sitä ja tätä, halutaan näyttää milloin kenenkin kopiolta.

Onko se kuitenkaan sitä, että on oikeasti itseensä tyytyväinen jos halutaan leikellä itsensä tai vaikkapa harrastaa fitnessiä niin paljon, ettei se liiallinen määrä ole enää terveydellekään hyväksi?

Minusta se kertoo pikemminkin huonosta itsetunnosta, koska mielestäni oikeasti kaunis ihminen on sellainen, joka kantaa ylpeänä kilonsa ja arpensa, vähät välittämättä siitä mitä muut ajattelee. Ja kaunis ihminen on sellainen, joka on ennen kaikkea sisäisesti kaunis. Ihminen, jolla on hyvä ja lämmin sydän, hyvät arvot ja joka välittää muistakin, kuin pelkästä omaan napaansa tuijottamisesta.

Mitä vielä tulee deittailemiseen ja ulkonäköpaineisiin ja kriteereihin, olen myös itse kokenut asian suhteen arvostelua. Edellisessä pitkässä parisuhteessa exäni haukkui minua usein "arpinaamaksi" tai "läskiksi". Sen lisäksi minulle kerran sanoi eräs ihminen, että:

"Saisit kenet vaan, jos laihduttaisit parikymmentä kiloa pois".

Kyseinen kommentti satutti minua niin paljon. Ajattelin, että minun painoko minut määrittelee minkälainen minä ihmisenä olen?

Toisaalta ymmärrän myös senkin, että kenenkään ulkonäkö ei voi miellyttää jokaisen ihmisen silmää. Minua itseänikin viehättää toisessa tietynlaiset ulkoiset asiat, mutta onko kaikkea kuitenkaan pakko sanoa ääneen? Miksi asioita ei voisi pitää omana tietonaan?

- - - -

Jokaikinen päivä on omanlaistaan työtä ja taistelua itsensä kanssa, että ihminen yrittää hyväksyä itsensä ja omat virheensä ja sitä kohti haluan koko ajan pyrkiä, että olisin sinut itseni ja kehoni kanssa ja oppisin rakastamaan itseäni sellaisena kuin olen. Tiedän, että olen ylipainoinen ja tiedän, että minun pitäisi liikkua enemmän ja syödä terveellisemmin, mutta tiedostan myös senkin tosiasian, että saatan tänään vaikka jäädä auton alle.

Elämästä ei voi ikinä tietää, mitä se tuo tullessaan.

Vielä aitoudesta, luonnollisuudesta ja itsensä hyväksymisestä sen verran, että tällaiset ihmiset kuin hän alla olevassa kuvassa..

.. Ovat hienoja esimerkkejä ja suunnan näyttäjiä tässä nykyään niin pinnallisessa ja karussa maailmassa, jossa on yhä enemmän epäluonnollisia ja leikeltyjä silikoni-ihmisiä.

Hän on ylpeä siitä mitä on, eikä häpeile itseään eikä sairauden mukanaan tuomaa erilaisuutta. Hänestä minun mielestä pitäisi jokaisen meistä ottaa mallia.

MUISTA RAKASTAA ITSEÄSI, OLET KAUNIS JUURI TUOLLAISENA!

- Rakastunut mies